Pelkoaakkoset: K - Koita kestää

Kirjoitin tätä juttua tunnin verran ja kaikki kirjoittamani teksti katosi johonkin, kun kirjauduin toiseen sähköpostiini eri tunnuksilla, kuin mitä tässä blogissa käytän (kyllä - kopioin tekstin varalta, mutta jostain syystä kopioi-liitä-toiminto ei toiminutkaan).

Sopiipa niin hyvin teemaan ja kuvioon: Koita kestää - tätähän se aina on. Ketutus on ihan 'normaalia' välillä.

Maailmassa kaikenlaisiin tavoitteisiin pyrkimisessä ja onnistumisissa on äärimmilleen kärjistäen taistelun, kilpailun ja raadannan leima. Mikään ei oikein tapahdu itsestään. Maailmassa on lainalaisuuksia, joita kuuluu totella. Eli alistua niihin. Jo sana lainalainen kertoo sen - ole alainen. Koita kestää, älä pyristele vastaan. Unelmien ja toiveiden alaviitteenä on vähintäänkin pienen epäonnistumisen mahdollisuuden puumerkki. Varaudu - koettelemuksia on tulossa! Oletko samaa mieltä vai kuulutko niiden onnellisten joukkoon, joita epäusko ei koskaan saa valtoihinsa?

Nyt olen kyllä ärtymykseni alainen! En viitsisi yhtään aloittaa taas alusta tätä kirjoittamista. Ajatuskin katosi. Mutta egoni selittää, että koska aloin taannoin blogia kirjoittamaan, niin p-i-t-ä-ä kirjoittaa. Mitä ne ihmisetkin ajattelevat (minulla on varmaan kymmenen lukijaa blogissani), kun mitään uutta ei tule viikkokausiin! On siinä bloggaaja. Lomallakin olin viikon!

Tuleepa vain rauhallisempaan mieleeni ajatus, että juuri silloin, kun alan vähänkään vastentahtoisesti kirjoittamaan, niin se ei suju. Mitä silloin pitäisi tehdä? No ei mitään. Toteutan mahdollisimman usein ajatusta: "Jos olet epävarma, älä tee mitään. Kun olet varma, toimi välittömästi." Toimiminen ei siis tarkoita sitä, että tarvitsisi konkreettisesti tehdä jotain. Toimiminen voi olla myös tekemättä jättämistä - neuvo toimii mielen ajatusten, ei kehon tasolla.

[Kymmenen minuutin päästä] Suljin jo koneen ja päätin tuohtuneena, etten kirjoita tänään enää mitään. Avasin Ison Kirjan (jota olen tänään vapaapäivänäni taas lueskellut innolla) ja vastaan tuli kappale:

"Olisiko olemassa ketään, joka ei haluaisi päästä eroon tuskasta? Sellainen ihminen ei kenties ole vielä oppinut miten syyllisyys vaihdetaan viattomuuteen, eikä käsitä, että ainoastaan sellaisen vaihtokaupan avulla hän voi vapautua kivusta. Kuitenkin ne, jotka eivät ole onnistuneet sitä oppimaan, tarvitsevat opetusta eivätkä heitä vastaan suunnattua hyökkäystä. Sellaista kipua, koettelemusta tai pelkoa ei ole olemassa, jota tämä opetus ei voisi voittaa. Jumalan Itsensä voima tukee tätä opetusta ja takaa sen rajattomat tulokset. Liitä omat ponnistelusi voimaan, joka ei voi epäonnistua ja jonka täytyy johtaa rauhaan." Ihmeiden Oppikurssi Teksti s. 319

 

Minun suurimmat ponnisteluni nykyisin liittyvät Jumalan muistamiseen - Rakkauden muistamiseen. Tämä blogi on osa ns. ponnisteluani muistamisessa, ei oppimisessa. Haluan rauhan. Pysyvän ja ailahtelemattoman mielenrauhan. Se on ainoa asia, minkä vuoksi jokainen maailmaan tulee ja yrittää parhaansa sen saavuttaakseen. Muuhun tekemiseen käytetty ährääminen (ilman iloa tekeminen) tuntuu hukkaan heitetylle ajalle. Maailmassa yleisesti ponnistelu ja tavoitteisiin pyrkiminen, kuten normaalit arkipäivän kaikki huomaamatta suoritetut toiminnotkin, liittyvät kehoon ja sen hyvinvoinnin ja mukavuuden lisäämiseen. Kuitenkaan keho ei ole muuta kuin neutraali väline (minä ajattelen sen olevan nahkatakkini), jota mieli ohjailee - joko Totuutta tai pelkoja kohti. Maailman iskut ja vaikeudet koskettavat aina kehoa, mutta eivät ikuista henkeä. Kumpi sinä olet - keho vai henki? Valintasi mukaan olet joko oravanpyörässä 'kestämässä maailmaa' tai tarkkailemassa rauhallisesti nahkatakkisi tarinan juonenkäänteitä.

Voisiko Jumala todella sanoa sinulle: "Koita kestää!" silloin, kun kohtaat vaikeuksia ja suruja? Hyvää tarkoittavat ihmiset selittävät sinulle, että olet itse luonut tämän tilanteen ja nyt sinun pitää pääsi puhki miettimän, mistä salaisista vihan ajatuksistasi tämä kura on peräisin näkemässäsi maailmassa. Auttaako analysointi ja yksityiskohtien ruotiminen? Lohduttaako tuollainen terapointi? Pyhä Henki sanoo: "Anna se anteeksi" ja se on sillä hoidettu, jos todella sen haluat antaa anteeksi. Toiset hyvää tarkoittavat ihmiset neuvovat muuttamaan asennetta, ajattelemaan positiivisesti ja hymyilemään peilikuvalleen sisäisestä itkusta huolimatta. Minua pelkät lennokkaat ulkoaopitut voimalauseet ja peilikuvalleen illistely ei auttanut, joten etsin vastauksia syvempää; haluan ymmärtää koko tämän taistele-raada-puolusta-alistu-yritä vielä-kuvion ja sanoutua siitä irti. Tämä inkarnaationi on vain tätä yhtä tarkoitusta varten ja pyrin käyttämään siitä hyödyksi jokaisen hetken, valitakseni Rakkauden, enkä syyllisyyttä.

Voi sanoa, että ensin on tunnistettava ja selkeästi havaittava jokin epähaluttavaksi, ennen kuin siitä voi irtautua. Minä haluan vapauden pelosta, joka yrittää uskotella minulle egonani, että minun on taisteltava yksin [erillisenä kehonani maarittina] koko maailmaa vastaan tai jos nyt ei suoranaisesti taisteltava niin ainakin yritettävä pärjätä jotenkuten 'hengissä' 😂

 

Aiemmin mainitsemaani positiiviseen ajatteluun haluan täsmentää, että kiitollisuuspäiväkirja tai onnellisuuskirjanpito todella toimii ja suosittelen sellaisen kirjoittamista. Kirjoittamisen ja pienen vaivannäön avulla joutuu etsimään onnen lähteen itsestään, eikä ottamaan vastaan valmiiksi pureskeltuna kliseenä. Se, mihin kiinnität huomiosi, kasvaa. Koska tämä on ajatusten maailma. Myös erilaiset enkeliviestit, voimalausekortit tai muut lohdullisesta opastuksesta muistuttavat apuvälineet auttavat, kun apua pikaisesti tarvitsee, mutta aina niiden viesti ei mene syvemmälle, vaan ne jäävät lipumaan pinnalle, eikä ongelma ratkea lopullisesti (sitähän jokainen haluaa). Sitä tarkoitan 'ulkoaopitulla'. Se ei tule sisältäsi, jossa on oma Totuutesi. On suurenmoista löytää omasta Mielestään oma Voimalause, jonka jokainen sana loistaa Taivaan valoa ja TUNNET SEN SANAT TODEKSI.

Jumala ei pyydä meitä kestämään yhtään mitään, vaan Hän vapauttaisi tällä silmänräpäyksellä meidät kaikista huolistamme, jos vain sallisimme sen. Mutta haluamme pitää ainakin yhtä narua vielä omissa käsissämme. Ja se riittää. Jumala kunnioittaa tahtoamme hoitaa asiamme omin päin.

"Jumalan Tahto on, että olet täydellisen onnellinen. Miksi tahtoisit tehdä vastoin Hänen Tahtoansa? Tänään emme anna itsemme olla murheellisia. Sillä jos olemme, epäonnistumme omassa osassamme, joka on välttämätön Jumalan suunnitelmalle ja omalle todelliselle näkökyvyllemme. Murheellisuus on merkki siitä, että haluat näytellä toisenlaista osaa sen sijasta, jonka Jumala on sinulle määrännyt. Tänään yritämme ymmärtää, että maan päällä tehtävänämme on iloita. Käsitä, että sinun osasi on olla onnellinen. Vain sitä pyydetään sinulta tai keneltä tahansa. Ajattele, mitä se merkitsee. Sinä olet todellakin ollut väärässä uskoessasi, että sinulta vaadittaisiin uhrauksia." IOK Harjoitus 100

Nyt ymmärrän, miksi palasin takaisin koneen ääreen 😌 Olisi ollut 'uhraus' olla muistuttamatta itseäni tästä Jumalan pyynnöstä. Kiitos, että sain sen kertoa sinullekin!

Shakespeare sen muotoili sanoin "Ollako vai eikö olla?" ja juuri mieleeni tuli tällainen ajatus:

Kaiken 'kestäminen' kuuluu siis selkeästi egon pelolla hallittuun valtakuntaan ja vihjaa vain siitä, että palkinto on jossakin epämääräisessä tulevaisuudessa. Ja tulee aina olemaan - kuin kepin päässä roikkuva porkkana tyhmän aasin turvan edessä. Mitään ei tarvitse kestää, koska Jumala ratkaisee ilomielin kaikki ongelmasi tässä ja nyt - vain, jotta sinä olisit onnellinen! Mistä voit olla onnellinen juuri nyt - kerro minullekin 💕 sillä jaettu onni lisääntyy 💞 Minä olen onnellinen tämän jutun viimeisestä pisteestä ja inkivääriteestä, jossa kelluu mintunlehti. Olen onnellinen siitä, että päivällä putsasin ilolla kasvimaan ja etupihamme talven jäljiltä ja nukuin kolmen tunnin päiväunet. Olen onnellinen siitä, että tiedän Jumalan huolehtivan minusta joka hetki. Olen onnellinen siitä, että kehtaan sen sanoa.