torstai 8. kesäkuuta 2017

Pelkoaakkoset: O - Ole kiltti


Jotta voisi uskoa käsitteeseen 'kiltteys' on uskottava myös käsitteeseen 'pahuus', koska elämme vastakohtien ja syy-seuraus-suhteiden maailmassa. Jos ajatellaan janaviivaa, jonka toisessa päässä on puhtaan valkoisena hohtava Kiltteys ja toisessa päässä tummanpuhuva Pahuus, missä kohtaa viivaa alkaa harmaa alue ja missä on poikkiviiva, jonka jälkeen peli on täysin menetetty ja ollaan selkeästi pahuuden puolella? Onko Jumala laatinut meille tällaisen mallin? Pisarakin pimeyttä saa aikaan sen, että täysin puhdasta valkeutta ei enää nähdä. Vaikka se ON. Silloinhan pimeyden täytyy olla haihtuvaa harhaa.

Pelkomaailmani yritti oikein kunnolla todistella minulle olematonta voimaansa viime viikon perjantaina. KuuKorennolla oli iloisen vilkas iltapäivä ja juttelin useamman asiakkaani kanssa sen kummemmin ympäristöäni tarkkailematta - en yleensäkään 'vahdi' asiakkaitani vaan luotan kaikkiin karvoihin katsomatta. Myös muualla kuin työpaikallani. Olen todennut, että mielenrauhani on arvokkain asia, jonka haluan omistaa ja jos nyt jotakin näpistellään, niin pyydän mielessäni Pyhältä Hengeltä apua asian anteeksiantamiseen ja mieliharmin unohtamiseen (untahan tämä kaikki vain on). Ajattelen, että tavara on mennyt tarpeeseen, vaikkakaan en oikein usko, että pihistetty kivi suurta onnea ja iloa tuottaa kantajalleen.

Mutta nyt naulakosta vietiin käsilaukkuni lompakoineen ja muine minulle tarpeellisine tavaroineen. Yritykseni pankkikortin numero on urkittu etukäteen, sillä samantien firman tililtä oli nostettu 500 euroa käteistä rahaa. R-kioskin ja Alkon kautta oli kipaistu ostoksille myös puhelinliikkeeseen. Näissä myymälöissä on valvontakamerat, joita minun liikkeessäni ei ole, joten mahdollisesti poliisitutkinnassa paljastuu, minkänäköisestä kehosta on kyse. En usko, että kehon ulkomuodon paljastuminen minua enää paljon kiinnostaa, niin paljon muunlaista oivallusta olen tämän rakkaan 'veljeni' tai 'siskoni' ansiosta saanut viime päivien aikana. Oikeastaan en haluaisi hänen kuvaansa edes nähdä, koska pelkään pettymystä siitä, että tunnistaisin tutut kasvot. Minulla oli hänessä ja tästä tilanteesta aivan loistava esimerkki peilattavaksi Ihmeiden Oppikurssin opetukseen. Ihmeiden Oppikurssi on nimenomaan käytännöllinen kurssi ja pyrkii siihen, että sitä sovelletaan arjen tapahtumiin eikä hiljaisessa kammiossa luettavaksi tarkoitetuiksi pyhiksi fraaseiksi.

Tämä tapahtuma oli minun unisen mieleni heijastumaa maailmaan ja nyt sain taas jättää palan pahanmakuista kakkua taakseni. Ketään toista ei ole syytettäväksi, eikä minun tarvitse syyllistyä itsekään (syyllisyyshän tietysti tarjoilee minulle syytöksiä, joissa minun pitäisi pitää parempi huoli tavaroistani, eikä olla niin sinisilmäinen). Huoli - huolehtia - pelko.

Muutaman viikon olen pitänyt taukoa tänne kirjoittelusta, koska 'Ole kiltti'-aiheeseen ei oikein tuntunut tulevan mitään konkreettista ideaa. Mieluummin olen puuhaillut puutarhahommia tai vain olla öllötellyt. Mutta laukkuvarkaudesta sain oivan esimerkin - minua kohtaanhan on nyt oltu 'paha' ja 'ilkeä'. Mitä minun pitäisi tehdä? Alkaa uskoa lujemmin pahuuteen ja epäreiluuteen ja varautua harmeihin ennalta? Siitä uskosta juuri olen pyristelemässä irti, sitä varten olen maailmaan tullut. Moni hämmesteli sitä, miten joku voi varastaa KuuKorennosta, koska sehän on sellainen henkinen kauppa. Varkaan näkökulmasta se on vain lapsellisen helppo kohde, ja vältän ajattelemasta, että minä tai minun kauppani olisi jotenkin erityisesti pyhempi tai parempi kuin muut yritykset. Silloinhan sortuisin vertailuun ja arvosteluun - juuri siihen, mitä ego minulle haluaisi syöttää; 'olla parempi kuin muut'. Saada oikeutus vihalleni.

Ainoa tehtävämme aika-tila-uskomuksessa eli maailmassa on anteeksiantaminen. Ei syntien anteeksiantaminen vaan erehdysten. On todella helppoa rakastaa ystävää ja perhettä ja niitä kaikkia harmittomia tyyppejä, mutta todellisen ehdottoman rakkauden kokeminen edellyttää myös vihamiehen ja hyökkääjän rakastamista. Ehdoitta. Jeesuskin rakasti ryöväriä ristillä roikkuessaan. Rakkauden ehdottomuutta ei voi kokea ennen kuin kaikki turha pelko on riisuttu mielestä - anteeksiannettu. Tätä ei voi liikaa jauhaa. Usein tuntuu, että puoli päivääni on mennyt erilaisten asioiden anteeksiantamiseen Pyhän Hengen kanssa, mutta oikeasti uskon, että se on ainoa asia, jota kannattaa tehdä. Silloin tulevaisuuden ei tarvitse olla menneisyyden kaltainen.

"Anteeksiantamus on kaikkia varten. Mutta vasta kun se lepää kaikkien yllä, se on täydellinen, ja kaikki tämän maailman tehtävät on suoritettu sen mukana."

"Tämä maailma ei ole sinun kotisi. Sen lait eivät koske sinua, eivätkä sen arvot ole sinun arvojasi. Eikä siinä todellisuudessa ole kerta kaikkiaan mitään, mitä luulet siinä näkeväsi. Sen erityisyyden [jonkin muodon, tilanteen, kehon, uskomuksen jne.], jonka ihminen valitsi vahingoittaakseen itseään, Jumala asetti hänen pelastuksensa keinoksi. Hänen erityissynnistään tehtiin hänen erityisarmonsa. Hänen erityisvihastaan tuli hänen erityinen rakkautensa." Teksti s. 606

Maailma näkee vihaa, hyökkäystä ja syntiä. Totuus näkee vain uuden mahdollisuuden anteeksiantoon eli oman mielesi uniharhojen poispyyhkimiseen lopullisesti. Ihmeiden Oppikurssi sanoo synnistä:

"Synti on koko maailmassa [ei Taivaassa] ainoa asia, joka ei voi muuttua. Se on ikuinen. Ja maailma riippuu sen muuttumattomuudesta. Maailma on turvassa rakkaudelta jokaiselle, joka pitää syntiä mahdollisena. Mutta onko mahdollista, että sitä mitä Jumala ei tahtonut, ei voitaisi muuttaa? Jos voisit käsittää, että mikään muu ei ole muuttumatonta kuin Jumalan Tahto, niin tämä kurssi ei olisi sinusta vaikea." Teksti s. 607

Eli älä yritä muuttaa maailmaa, vaan muuta mielesi maailman suhteen. On muistettava, että 'Taivas' on mielentila, ei mikään paikka. En omalta osaltani halua pitää yllä maailmaa ja sen uskomusta pahuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Vaikka en ymmärräkään kokonaiskuvaa ja isompaa suunnitelmaa, luotan siihen, että tämäkään ei ollut sattumaa isommassa kuviossa. Ja siinä ajatuksessa lepää rauhani ja toivoni.

"Koska erityisyys [egominä] ei välitä siitä kuka maksaa synnin kustannukset, kunhan ne vain tulevat maksetuiksi [kosto - vastahyökkäys], Pyhä Henkikään ei välitä siitä kuka lopulta näkee viattomuuden, kunhan se vain nähdään ja tunnistetaan. Sillä yksi todistaja riittää, jos hän todella näkee. Yksinkertainen oikeudenmukaisuus ei pyydä enempää. Jokaikiseltä Pyhä Henki kysyy, olisiko hän tämä yksi, jotta oikeudenmukaisuus voisi palata rakkauden luokse. Jokainen Pyhän Hengen määräämä erityistehtävä on vain sitä varten, että jokainen oppisi, että rakkaus ja oikeudenmukaisuus eivät ole toisistaan erillään. Rakkaus oikaisee virheet oikeudenmukaisesti eikä kostaakseen."  
Teksti s. 615

Ehkäpä minulle tarjottiin tilaisuutta 'olla tämä yksi, joka todella näkee'. Haluan KuuKorennolla on käytettävissä Pyhän Hengen ohjaamiin tehtäviin, eikä ole minun arvioitavissani, mikä tehtävä on tärkeämpi kuin toinen. Tästä tekstistä tulee mielestäni ilmi myös se, miksi en usko karmaan. Minusta karma-ajatuksessa on jonkinlainen kostonmaku - ihan kuin Elämä haluaisi maksattaa kaikki vääryydet. On jotenkin liian helppoa ja haljua heittää huomautus 'Karma seuraa väärintekijää!'. Eiköhän jokaisella ole omasta takaa raskaita ajatuksia ja oloja egonsa kanssa ilman, että pitäisi joitakin pahimmillaan vuosituhansien takaisia juttuja sovittaa tässäkin elämässään - odottaa tulevaisuutta pelolla, että milloin se karma taas hyökkää kulman takaa. Mitä toivon toiselle, sitä toivon vain itselleni. Ihmeiden Oppikurssin mukaan jokainen nythetki on puhdas menneisyydestä, uusi mahdollisuus. Mihin väliin siinä menneisyyden karma sitten mahtuu?

Luin pari päivää varkauden jälkeen Isoa Kirjaa ihan urakalla, kymmeniä sivuja. Tunsin ymmärtäväni taas paljon paremmin Jeesuksen sanoja ja teksti upposi kuin kuuma veitsi voihin, koska minulla oli laukkuvarkaasta - todellisuudessa 'veljestäni' - opettavainen esimerkki. Jossain vaiheessa tunsin jo suurta rakkautta ja kiitollisuutta häntä kohtaan, hetken verran. Mutta hetki riittää. Se oli Pyhä hetki. Anteeksiannon voima on suuri. Tunsin, kuinka kuilu minun ja hänen väliltään hetkeksi sulkeutui ja ymmärsin hänen tehneen minulle suuren palveluksen. 'Veljesi on pelastajasi'. Minun Identiteettini ei ole käsilaukussani, lompakossani ja rahoissani eikä minun todellisuuttani tällainen voi horjuttaa, ellen anna pelolle valtaa tehdä niin ajatuksissani. Koska päämääräni on Jumalan muistaminen ja päämäärä määrittelee keinot, niin Jumala käytti tätä tapahtumaa keinona, jotta etenen muistamisessani. Sitä saan mitä TODELLA tarvitsen - en minä esimerkiksi ajokorttiani todella tarvitse ollakseni onnellinen. Eli lopputulema on taas ihan päinvastainen kuin maailma opettaa - epäonni kääntyykin onneksi.

"Veljesi on annettu sinulle, jotta näkisit hänessä hänen täydellisen synnittömyytensä. Etkä voi pyytää häneltä yhtään uhrausta, koska et voisi haluta hänen kärsivän menetyksiä. Esiin kutsumasi oikeudenmukaisuuden ihme koskettaa yhtä varmasti sinua kuin häntä. Ajattelepa, miten suuri sinun oma vapautuksesi tulee olemaan, kun olet halukas ottamaan vastaan oikaisun [mielesi ajattelun oikaisun] kaikkiin ongelmiisi. Yhtäkään niistä et halua säilyttää, sillä et tule haluamaan tuskaa missään muodossa. Ja tulet näkemään jokaisen pienenkin loukkauksen ratkaistuna Pyhän Hengen lempeän näkökyvyn edessä. Sillä kaikki ne ovat pieniä Hänen silmissään. Mikä ennen näytti erityiseltä ongelmalta, virheeltä johon ei ole parannusta, koettelemukselta johon ei ole parannuskeinoa, on muuttunut yleismaailmalliseksi siunaukseksi." Teksti s. 625

Kiltiksi ja lempeäksi tuskin oppii matkimalla, mutta se on luonnollinen seuraus suuremmasta ymmärryksestä kanssakulkijaa kohtaan. Minä en tiedä, millainen laukkuvarkaan elämäntarina on, mutta luulisin, että siihen liittyy suurta rakkaudenpuutetta ja tunnetta siitä, että kaikki ei ole hyvin. Tarvitseeko lyötyä lyödä tai ymmärtämätöntä syyttää? Epätoivo ajaa epätoivoisiin tekoihin. Puutteen tunne lähtee aina pelosta, ja ideat, jotka lähtevät puutteesta lisäävat sitä pahanhajuista itseään. Pelon oravanpyörä! Rangaistus ja viha eivät lisää rakkautta eivätkä tee oloa onnelliseksi. Siellä missä on vihaa ja syytöstä, ei voi olla rakkautta, jota kuitenkin aina kaikki tavoittelemme jokainen roolissamme (myös tämä varas). Näitä ajatuksia kun pyörittelee mielessään, niin ei paljon kiinnosta ajatella pelkoa ja puutetta, vai mitä 😀? Vaikka välillä kyllä tulee Pyhälle Hengelle tokaistua, että ole hiljaa siinä anteeksiantamistesi kanssa, saan minä vihata tässä hetken ihan oikeutetusti! Mutta kun siitä ei tule minulle hyvä olo...

Minä teen oman osani siinä, etten anna pelon ja itsesäälin jäädä kummittelemaan mieleeni (myönnän, että minulla on ollut kaupalla varkauden jälkeen se tunne, että pesäni on liattu ja kanniskelen tavaroitani tavanomaista enemmän mukanani - ja se ärsyttää minua suunnattomasti, kun huomaan tekeväni näin, mutta annan itselleni ajan parantua ja pyydän siihen apua). Katkaisen mielessäni syyttävät ajatukset varasta kohtaan, koska sellaiset ajatukset palaavat jossakin muodossa bumerangina omaan elämääni uusina aistihavaintoina 'epäoikeudenmukaisuudesta' minua kohtaan. Mutta minun kehoni tai sitä kohtaan suunnatut teot eivät voi asettaa rajoja mieleni voimalle, josta anteeksianto on peräisin. Anteeksianto on suuri ajan kahleista vapauttaja. Ihme on luonnollinen seuraus anteeksiannosta. Ja ihmeitä minä haluan päivääni 💗

Rikosilmoitusta tehdessäni toki laitoin täpän ruutuun "Vaadin tekijälle rangaistusta", mutta se on muodollisesti yhtä neutraali asia kuin se, että puen aamulla omat vaatteet päälleni. En mieheni vaatteita esimerkiksi. Jos voin saada jotakin takaisin menetetystä omaisuudestani, en siitä kieltäydy. Runsaus tulee rauhasta, ei puutteesta. Jumala ei pyydä minulta, että alistuisin marttyyrin rooliin ja antaisin viedä tuhkatkin pesästä. Liikakiltteys, uhrautuminen ja alistuminen eivät ole koskaan sallittuja. Alistuja alistaa toisia aliajatuksissaan.


Ylläolevan lauseen avulla minä voin ymmärtää, että olen itsekin saanut omat virheeni anteeksi, koska pystyn antamaan anteeksiannon edelleen. Minussa ja minulla siis on rakkaus ja voima. Toivon, että tämä teksti auttaa mahdollisesti jotakin toistakin käsittelemään omaa menetyksen tunnettaan.