torstai 8. kesäkuuta 2017

Pelkoaakkoset: O - Ole kiltti


Jotta voisi uskoa käsitteeseen 'kiltteys' on uskottava myös käsitteeseen 'pahuus', koska elämme vastakohtien ja syy-seuraus-suhteiden maailmassa. Jos ajatellaan janaviivaa, jonka toisessa päässä on puhtaan valkoisena hohtava Kiltteys ja toisessa päässä tummanpuhuva Pahuus, missä kohtaa viivaa alkaa harmaa alue ja missä on poikkiviiva, jonka jälkeen peli on täysin menetetty ja ollaan selkeästi pahuuden puolella? Onko Jumala laatinut meille tällaisen mallin? Pisarakin pimeyttä saa aikaan sen, että täysin puhdasta valkeutta ei enää nähdä. Vaikka se ON. Silloinhan pimeyden täytyy olla haihtuvaa harhaa.

Pelkomaailmani yritti oikein kunnolla todistella minulle olematonta voimaansa viime viikon perjantaina. KuuKorennolla oli iloisen vilkas iltapäivä ja juttelin useamman asiakkaani kanssa sen kummemmin ympäristöäni tarkkailematta - en yleensäkään 'vahdi' asiakkaitani vaan luotan kaikkiin karvoihin katsomatta. Myös muualla kuin työpaikallani. Olen todennut, että mielenrauhani on arvokkain asia, jonka haluan omistaa ja jos nyt jotakin näpistellään, niin pyydän mielessäni Pyhältä Hengeltä apua asian anteeksiantamiseen ja mieliharmin unohtamiseen (untahan tämä kaikki vain on). Ajattelen, että tavara on mennyt tarpeeseen, vaikkakaan en oikein usko, että pihistetty kivi suurta onnea ja iloa tuottaa kantajalleen.

Mutta nyt naulakosta vietiin käsilaukkuni lompakoineen ja muine minulle tarpeellisine tavaroineen. Yritykseni pankkikortin numero on urkittu etukäteen, sillä samantien firman tililtä oli nostettu 500 euroa käteistä rahaa. R-kioskin ja Alkon kautta oli kipaistu ostoksille myös puhelinliikkeeseen. Näissä myymälöissä on valvontakamerat, joita minun liikkeessäni ei ole, joten mahdollisesti poliisitutkinnassa paljastuu, minkänäköisestä kehosta on kyse. En usko, että kehon ulkomuodon paljastuminen minua enää paljon kiinnostaa, niin paljon muunlaista oivallusta olen tämän rakkaan 'veljeni' tai 'siskoni' ansiosta saanut viime päivien aikana. Oikeastaan en haluaisi hänen kuvaansa edes nähdä, koska pelkään pettymystä siitä, että tunnistaisin tutut kasvot. Minulla oli hänessä ja tästä tilanteesta aivan loistava esimerkki peilattavaksi Ihmeiden Oppikurssin opetukseen. Ihmeiden Oppikurssi on nimenomaan käytännöllinen kurssi ja pyrkii siihen, että sitä sovelletaan arjen tapahtumiin eikä hiljaisessa kammiossa luettavaksi tarkoitetuiksi pyhiksi fraaseiksi.

Tämä tapahtuma oli minun unisen mieleni heijastumaa maailmaan ja nyt sain taas jättää palan pahanmakuista kakkua taakseni. Ketään toista ei ole syytettäväksi, eikä minun tarvitse syyllistyä itsekään (syyllisyyshän tietysti tarjoilee minulle syytöksiä, joissa minun pitäisi pitää parempi huoli tavaroistani, eikä olla niin sinisilmäinen). Huoli - huolehtia - pelko.

Muutaman viikon olen pitänyt taukoa tänne kirjoittelusta, koska 'Ole kiltti'-aiheeseen ei oikein tuntunut tulevan mitään konkreettista ideaa. Mieluummin olen puuhaillut puutarhahommia tai vain olla öllötellyt. Mutta laukkuvarkaudesta sain oivan esimerkin - minua kohtaanhan on nyt oltu 'paha' ja 'ilkeä'. Mitä minun pitäisi tehdä? Alkaa uskoa lujemmin pahuuteen ja epäreiluuteen ja varautua harmeihin ennalta? Siitä uskosta juuri olen pyristelemässä irti, sitä varten olen maailmaan tullut. Moni hämmesteli sitä, miten joku voi varastaa KuuKorennosta, koska sehän on sellainen henkinen kauppa. Varkaan näkökulmasta se on vain lapsellisen helppo kohde, ja vältän ajattelemasta, että minä tai minun kauppani olisi jotenkin erityisesti pyhempi tai parempi kuin muut yritykset. Silloinhan sortuisin vertailuun ja arvosteluun - juuri siihen, mitä ego minulle haluaisi syöttää; 'olla parempi kuin muut'. Saada oikeutus vihalleni.

Ainoa tehtävämme aika-tila-uskomuksessa eli maailmassa on anteeksiantaminen. Ei syntien anteeksiantaminen vaan erehdysten. On todella helppoa rakastaa ystävää ja perhettä ja niitä kaikkia harmittomia tyyppejä, mutta todellisen ehdottoman rakkauden kokeminen edellyttää myös vihamiehen ja hyökkääjän rakastamista. Ehdoitta. Jeesuskin rakasti ryöväriä ristillä roikkuessaan. Rakkauden ehdottomuutta ei voi kokea ennen kuin kaikki turha pelko on riisuttu mielestä - anteeksiannettu. Tätä ei voi liikaa jauhaa. Usein tuntuu, että puoli päivääni on mennyt erilaisten asioiden anteeksiantamiseen Pyhän Hengen kanssa, mutta oikeasti uskon, että se on ainoa asia, jota kannattaa tehdä. Silloin tulevaisuuden ei tarvitse olla menneisyyden kaltainen.

"Anteeksiantamus on kaikkia varten. Mutta vasta kun se lepää kaikkien yllä, se on täydellinen, ja kaikki tämän maailman tehtävät on suoritettu sen mukana."

"Tämä maailma ei ole sinun kotisi. Sen lait eivät koske sinua, eivätkä sen arvot ole sinun arvojasi. Eikä siinä todellisuudessa ole kerta kaikkiaan mitään, mitä luulet siinä näkeväsi. Sen erityisyyden [jonkin muodon, tilanteen, kehon, uskomuksen jne.], jonka ihminen valitsi vahingoittaakseen itseään, Jumala asetti hänen pelastuksensa keinoksi. Hänen erityissynnistään tehtiin hänen erityisarmonsa. Hänen erityisvihastaan tuli hänen erityinen rakkautensa." Teksti s. 606

Maailma näkee vihaa, hyökkäystä ja syntiä. Totuus näkee vain uuden mahdollisuuden anteeksiantoon eli oman mielesi uniharhojen poispyyhkimiseen lopullisesti. Ihmeiden Oppikurssi sanoo synnistä:

"Synti on koko maailmassa [ei Taivaassa] ainoa asia, joka ei voi muuttua. Se on ikuinen. Ja maailma riippuu sen muuttumattomuudesta. Maailma on turvassa rakkaudelta jokaiselle, joka pitää syntiä mahdollisena. Mutta onko mahdollista, että sitä mitä Jumala ei tahtonut, ei voitaisi muuttaa? Jos voisit käsittää, että mikään muu ei ole muuttumatonta kuin Jumalan Tahto, niin tämä kurssi ei olisi sinusta vaikea." Teksti s. 607

Eli älä yritä muuttaa maailmaa, vaan muuta mielesi maailman suhteen. On muistettava, että 'Taivas' on mielentila, ei mikään paikka. En omalta osaltani halua pitää yllä maailmaa ja sen uskomusta pahuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Vaikka en ymmärräkään kokonaiskuvaa ja isompaa suunnitelmaa, luotan siihen, että tämäkään ei ollut sattumaa isommassa kuviossa. Ja siinä ajatuksessa lepää rauhani ja toivoni.

"Koska erityisyys [egominä] ei välitä siitä kuka maksaa synnin kustannukset, kunhan ne vain tulevat maksetuiksi [kosto - vastahyökkäys], Pyhä Henkikään ei välitä siitä kuka lopulta näkee viattomuuden, kunhan se vain nähdään ja tunnistetaan. Sillä yksi todistaja riittää, jos hän todella näkee. Yksinkertainen oikeudenmukaisuus ei pyydä enempää. Jokaikiseltä Pyhä Henki kysyy, olisiko hän tämä yksi, jotta oikeudenmukaisuus voisi palata rakkauden luokse. Jokainen Pyhän Hengen määräämä erityistehtävä on vain sitä varten, että jokainen oppisi, että rakkaus ja oikeudenmukaisuus eivät ole toisistaan erillään. Rakkaus oikaisee virheet oikeudenmukaisesti eikä kostaakseen."  
Teksti s. 615

Ehkäpä minulle tarjottiin tilaisuutta 'olla tämä yksi, joka todella näkee'. Haluan KuuKorennolla on käytettävissä Pyhän Hengen ohjaamiin tehtäviin, eikä ole minun arvioitavissani, mikä tehtävä on tärkeämpi kuin toinen. Tästä tekstistä tulee mielestäni ilmi myös se, miksi en usko karmaan. Minusta karma-ajatuksessa on jonkinlainen kostonmaku - ihan kuin Elämä haluaisi maksattaa kaikki vääryydet. On jotenkin liian helppoa ja haljua heittää huomautus 'Karma seuraa väärintekijää!'. Eiköhän jokaisella ole omasta takaa raskaita ajatuksia ja oloja egonsa kanssa ilman, että pitäisi joitakin pahimmillaan vuosituhansien takaisia juttuja sovittaa tässäkin elämässään - odottaa tulevaisuutta pelolla, että milloin se karma taas hyökkää kulman takaa. Mitä toivon toiselle, sitä toivon vain itselleni. Ihmeiden Oppikurssin mukaan jokainen nythetki on puhdas menneisyydestä, uusi mahdollisuus. Mihin väliin siinä menneisyyden karma sitten mahtuu?

Luin pari päivää varkauden jälkeen Isoa Kirjaa ihan urakalla, kymmeniä sivuja. Tunsin ymmärtäväni taas paljon paremmin Jeesuksen sanoja ja teksti upposi kuin kuuma veitsi voihin, koska minulla oli laukkuvarkaasta - todellisuudessa 'veljestäni' - opettavainen esimerkki. Jossain vaiheessa tunsin jo suurta rakkautta ja kiitollisuutta häntä kohtaan, hetken verran. Mutta hetki riittää. Se oli Pyhä hetki. Anteeksiannon voima on suuri. Tunsin, kuinka kuilu minun ja hänen väliltään hetkeksi sulkeutui ja ymmärsin hänen tehneen minulle suuren palveluksen. 'Veljesi on pelastajasi'. Minun Identiteettini ei ole käsilaukussani, lompakossani ja rahoissani eikä minun todellisuuttani tällainen voi horjuttaa, ellen anna pelolle valtaa tehdä niin ajatuksissani. Koska päämääräni on Jumalan muistaminen ja päämäärä määrittelee keinot, niin Jumala käytti tätä tapahtumaa keinona, jotta etenen muistamisessani. Sitä saan mitä TODELLA tarvitsen - en minä esimerkiksi ajokorttiani todella tarvitse ollakseni onnellinen. Eli lopputulema on taas ihan päinvastainen kuin maailma opettaa - epäonni kääntyykin onneksi.

"Veljesi on annettu sinulle, jotta näkisit hänessä hänen täydellisen synnittömyytensä. Etkä voi pyytää häneltä yhtään uhrausta, koska et voisi haluta hänen kärsivän menetyksiä. Esiin kutsumasi oikeudenmukaisuuden ihme koskettaa yhtä varmasti sinua kuin häntä. Ajattelepa, miten suuri sinun oma vapautuksesi tulee olemaan, kun olet halukas ottamaan vastaan oikaisun [mielesi ajattelun oikaisun] kaikkiin ongelmiisi. Yhtäkään niistä et halua säilyttää, sillä et tule haluamaan tuskaa missään muodossa. Ja tulet näkemään jokaisen pienenkin loukkauksen ratkaistuna Pyhän Hengen lempeän näkökyvyn edessä. Sillä kaikki ne ovat pieniä Hänen silmissään. Mikä ennen näytti erityiseltä ongelmalta, virheeltä johon ei ole parannusta, koettelemukselta johon ei ole parannuskeinoa, on muuttunut yleismaailmalliseksi siunaukseksi." Teksti s. 625

Kiltiksi ja lempeäksi tuskin oppii matkimalla, mutta se on luonnollinen seuraus suuremmasta ymmärryksestä kanssakulkijaa kohtaan. Minä en tiedä, millainen laukkuvarkaan elämäntarina on, mutta luulisin, että siihen liittyy suurta rakkaudenpuutetta ja tunnetta siitä, että kaikki ei ole hyvin. Tarvitseeko lyötyä lyödä tai ymmärtämätöntä syyttää? Epätoivo ajaa epätoivoisiin tekoihin. Puutteen tunne lähtee aina pelosta, ja ideat, jotka lähtevät puutteesta lisäävat sitä pahanhajuista itseään. Pelon oravanpyörä! Rangaistus ja viha eivät lisää rakkautta eivätkä tee oloa onnelliseksi. Siellä missä on vihaa ja syytöstä, ei voi olla rakkautta, jota kuitenkin aina kaikki tavoittelemme jokainen roolissamme (myös tämä varas). Näitä ajatuksia kun pyörittelee mielessään, niin ei paljon kiinnosta ajatella pelkoa ja puutetta, vai mitä 😀? Vaikka välillä kyllä tulee Pyhälle Hengelle tokaistua, että ole hiljaa siinä anteeksiantamistesi kanssa, saan minä vihata tässä hetken ihan oikeutetusti! Mutta kun siitä ei tule minulle hyvä olo...

Minä teen oman osani siinä, etten anna pelon ja itsesäälin jäädä kummittelemaan mieleeni (myönnän, että minulla on ollut kaupalla varkauden jälkeen se tunne, että pesäni on liattu ja kanniskelen tavaroitani tavanomaista enemmän mukanani - ja se ärsyttää minua suunnattomasti, kun huomaan tekeväni näin, mutta annan itselleni ajan parantua ja pyydän siihen apua). Katkaisen mielessäni syyttävät ajatukset varasta kohtaan, koska sellaiset ajatukset palaavat jossakin muodossa bumerangina omaan elämääni uusina aistihavaintoina 'epäoikeudenmukaisuudesta' minua kohtaan. Mutta minun kehoni tai sitä kohtaan suunnatut teot eivät voi asettaa rajoja mieleni voimalle, josta anteeksianto on peräisin. Anteeksianto on suuri ajan kahleista vapauttaja. Ihme on luonnollinen seuraus anteeksiannosta. Ja ihmeitä minä haluan päivääni 💗

Rikosilmoitusta tehdessäni toki laitoin täpän ruutuun "Vaadin tekijälle rangaistusta", mutta se on muodollisesti yhtä neutraali asia kuin se, että puen aamulla omat vaatteet päälleni. En mieheni vaatteita esimerkiksi. Jos voin saada jotakin takaisin menetetystä omaisuudestani, en siitä kieltäydy. Runsaus tulee rauhasta, ei puutteesta. Jumala ei pyydä minulta, että alistuisin marttyyrin rooliin ja antaisin viedä tuhkatkin pesästä. Liikakiltteys, uhrautuminen ja alistuminen eivät ole koskaan sallittuja. Alistuja alistaa toisia aliajatuksissaan.


Ylläolevan lauseen avulla minä voin ymmärtää, että olen itsekin saanut omat virheeni anteeksi, koska pystyn antamaan anteeksiannon edelleen. Minussa ja minulla siis on rakkaus ja voima. Toivon, että tämä teksti auttaa mahdollisesti jotakin toistakin käsittelemään omaa menetyksen tunnettaan.

torstai 11. toukokuuta 2017

Pakko jakaa =D



Eilen törmäsin facebookissa tähän allaolevaan 'vakavasti otettavaan' hassuttelutekstiin ja tuli ihan pakollinen tunne jakaa se tänne. Tässä on niin huumorin keinoin kärjistäen kiteytettynä egon vaatimukset ja suorittamisen velvollisuudet.

"On kyllä vaikeata tuo terveellinen elämä ja kaikkien hyvien ohjeiden noudattaminen!
Sanotaan, että on terveellistä syödä omena päivässä, että lääkäri pysyy loitolla. Sitten pitäisi syödä yksi raaka sipuli päivässä, mikä taas johtaa siihen, että kaikki pysyy loitolla.
Niin ja banaani, että saa kalsiumia.
Pitää myös syödä appelsiini, että saa C-vitamiinia!
Ja on pakko juoda kuppi vihreää teetä päivässä (ilman sokeria, ettei sairastu diabetekseen), jotta kolesteroliarvo laskee.
Pitää myös juoda kaksi litraa vettä (ja pissata saman verran, joka tuplaa vessassa käytetyn päivittäisen ajan).
Unohtamatta 2 dl jogurttia, joka pitää nauttia, jotta vatsalaukun bakteerikanta pysyy terveenä. Kukaan ei kyllä oikein tiedä, mitä nämä bakteerit ovat, mutta sinulla TÄYTYY olla niitä vähintään miljoona tai voit huonosti!
Sinun pitää myös nauttia lasi punaviiniä päivässä, jottet saa sydäninfarktia. Ja lasi valkoviiniä suojataksesi hermostoasi!
Ja lasi olutta (en nyt kuitenkaan muista miksi ja mitä hyötyä siitä on). Mutta jos nautit nämä kolme samanaikaisesti, voit saada aivohalvauksen. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä et tule huomaamaan sitä.
Jokaisen kuuluu myös nauttia pähkinöitä ja papuja/ herneitä joka päivä.
Sinun pitää syödä 4 - 6 kertaa päivässä, kevyitä aterioita, mutta älä unohda, että joka suupala pitää pureskella vähintään 36 kertaa. Tähän menee päivässä 5 tuntia!
Ja sitten vielä: joka aterian jälkeen pitää pestä hampaat, eli harjaa hampaat syötyäsi omenan, sipulin, jogurtin, banaanin, pähkinät/pavut.
Tätä voit tehdä niin kauan kuin sinulla on hampaat tallella, äläkä unohda hammaslankaa, suuvettä ja ienhierontaa.
Samalla kun teet tätä, voit siivota vessan. Kannattaa asentaa WC:hen CD-soitin tai TV, sillä ajatellen kaikkea juomaasi vettä ja hampaidenpesukertoja, tulet todennäköisesti viettämään paljon aikaa vessassa.
Pitää myös nukkua 8 tuntia vuorokaudessa ja olla töissä toiset 8 tuntia. Lisäksi syömiseen menee siis 5 tuntia. Nämä tekevät yhdessä 21 tuntia. Jäljelle jää 3 tuntia. Tilastojen mukaan ihmiset katsovat teeveetä noin 3 tuntia päivässä.
Tämä ei toimi, sillä jokaisen pitäisi kävellä vähintään 2 tuntia päivässä.
Sinun pitää myös ennättää tavata ystäviäsi, sillä he ovat kuin kasveja ja tarvitsevat päivittäistä hoivaa ja huolenpitoa.
Kaiken tämän lisäksi, sinun pitää myös olla valveutunut: lukea vähintään kaksi sanomalehteä päivässä, sekä muutama iltapäivälehti saadaksesi tarpeeksi laajan näkemyksen maailmanmenosta pysyäksesi kriittisenä.
Sinun pitää myös ennättää antaa aikaa perheellesi, mopata lattiat, tiskata, pestä pyykkiä, puhumattakaan kaikista askareista, jotka joudut tekemään, jos sinulla on lapsia tai lemmikkejä.
Kun lasketaan yhteen kaikki yllä mainitut asiat, niihin kuluu 29 tuntia. Ainoa ratkaisu on yhdistää toimintoja! Esim. käydä kylmässä suihkussa ja avata suu, näin saadaan nautittua kaksi litraa vettä päivittäin. Samalla kun harjaat hampaitasi, voit lukea lehtiä, katsoa TV:tä ja seurustella perheesi kanssa.
Kun moppaat lattioita, pidä toinen käsi vapaana ja soita ystävillesi, juo viiniä ja olutta, sillä tarvitset sitä.
Käytä mielikuvitustasi!
Jos sinulle jää 2 minuuttia aikaa, kopioi tämä seinällesi, samalla kun syöt omenaa, sipulia, jogurttia, appelsiiniä ja banaania, sekä luet kahta sanomalehteä."

Että huhhuh! Milloin niitä korkeamman mielen juttuja sitten ehtii harrastaa - meditointia, mietiskelyä, mindfulnessia ja sen sellaista? Esimerkiksi bussissa työmatkalla tai mopatessa 😁 Ihan milloin vaan. Pyhän Hengen kanssa keskustellakseen ei tarvitse varata aikaa tai keskeyttää muita toimiaan.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Pelkoaakkoset: K - Koita kestää


Kirjoitin tätä juttua tunnin verran ja kaikki kirjoittamani teksti katosi johonkin, kun kirjauduin toiseen sähköpostiini eri tunnuksilla, kuin mitä tässä blogissa käytän (kyllä - kopioin tekstin varalta, mutta jostain syystä kopioi-liitä-toiminto ei toiminutkaan).

Sopiipa niin hyvin teemaan ja kuvioon: Koita kestää - tätähän se aina on. Ketutus on ihan 'normaalia' välillä.

Maailmassa kaikenlaisiin tavoitteisiin pyrkimisessä ja onnistumisissa on äärimmilleen kärjistäen taistelun, kilpailun ja raadannan leima. Mikään ei oikein tapahdu itsestään. Maailmassa on lainalaisuuksia, joita kuuluu totella. Eli alistua niihin. Jo sana lainalainen kertoo sen - ole alainen. Koita kestää, älä pyristele vastaan. Unelmien ja toiveiden alaviitteenä on vähintäänkin pienen epäonnistumisen mahdollisuuden puumerkki. Varaudu - koettelemuksia on tulossa! Oletko samaa mieltä vai kuulutko niiden onnellisten joukkoon, joita epäusko ei koskaan saa valtoihinsa?

Nyt olen kyllä ärtymykseni alainen! En viitsisi yhtään aloittaa taas alusta tätä kirjoittamista. Ajatuskin katosi. Mutta egoni selittää, että koska aloin taannoin blogia kirjoittamaan, niin p-i-t-ä-ä kirjoittaa. Mitä ne ihmisetkin ajattelevat (minulla on varmaan kymmenen lukijaa blogissani), kun mitään uutta ei tule viikkokausiin! On siinä bloggaaja. Lomallakin olin viikon!

Tuleepa vain rauhallisempaan mieleeni ajatus, että juuri silloin, kun alan vähänkään vastentahtoisesti kirjoittamaan, niin se ei suju. Mitä silloin pitäisi tehdä? No ei mitään. Toteutan mahdollisimman usein ajatusta: "Jos olet epävarma, älä tee mitään. Kun olet varma, toimi välittömästi." Toimiminen ei siis tarkoita sitä, että tarvitsisi konkreettisesti tehdä jotain. Toimiminen voi olla myös tekemättä jättämistä - neuvo toimii mielen ajatusten, ei kehon tasolla.

[Kymmenen minuutin päästä] Suljin jo koneen ja päätin tuohtuneena, etten kirjoita tänään enää mitään. Avasin Ison Kirjan (jota olen tänään vapaapäivänäni taas lueskellut innolla) ja vastaan tuli kappale:

"Olisiko olemassa ketään, joka ei haluaisi päästä eroon tuskasta? Sellainen ihminen ei kenties ole vielä oppinut miten syyllisyys vaihdetaan viattomuuteen, eikä käsitä, että ainoastaan sellaisen vaihtokaupan avulla hän voi vapautua kivusta. Kuitenkin ne, jotka eivät ole onnistuneet sitä oppimaan, tarvitsevat opetusta eivätkä heitä vastaan suunnattua hyökkäystä. Sellaista kipua, koettelemusta tai pelkoa ei ole olemassa, jota tämä opetus ei voisi voittaa. Jumalan Itsensä voima tukee tätä opetusta ja takaa sen rajattomat tulokset. Liitä omat ponnistelusi voimaan, joka ei voi epäonnistua ja jonka täytyy johtaa rauhaan." Ihmeiden Oppikurssi Teksti s. 319
 
Minun suurimmat ponnisteluni nykyisin liittyvät Jumalan muistamiseen - Rakkauden muistamiseen. Tämä blogi on osa ns. ponnisteluani muistamisessa, ei oppimisessa. Haluan rauhan. Pysyvän ja ailahtelemattoman mielenrauhan. Se on ainoa asia, minkä vuoksi jokainen maailmaan tulee ja yrittää parhaansa sen saavuttaakseen. Muuhun tekemiseen käytetty ährääminen (ilman iloa tekeminen) tuntuu hukkaan heitetylle ajalle. Maailmassa yleisesti ponnistelu ja tavoitteisiin pyrkiminen, kuten normaalit arkipäivän kaikki huomaamatta suoritetut toiminnotkin, liittyvät kehoon ja sen hyvinvoinnin ja mukavuuden lisäämiseen. Kuitenkaan keho ei ole muuta kuin neutraali väline (minä ajattelen sen olevan nahkatakkini), jota mieli ohjailee - joko Totuutta tai pelkoja kohti. Maailman iskut ja vaikeudet koskettavat aina kehoa, mutta eivät ikuista henkeä. Kumpi sinä olet - keho vai henki? Valintasi mukaan olet joko oravanpyörässä 'kestämässä maailmaa' tai tarkkailemassa rauhallisesti nahkatakkisi tarinan juonenkäänteitä.

Voisiko Jumala todella sanoa sinulle: "Koita kestää!" silloin, kun kohtaat vaikeuksia ja suruja? Hyvää tarkoittavat ihmiset selittävät sinulle, että olet itse luonut tämän tilanteen ja nyt sinun pitää pääsi puhki miettimän, mistä salaisista vihan ajatuksistasi tämä kura on peräisin näkemässäsi maailmassa. Auttaako analysointi ja yksityiskohtien ruotiminen? Lohduttaako tuollainen terapointi? Pyhä Henki sanoo: "Anna se anteeksi" ja se on sillä hoidettu, jos todella sen haluat antaa anteeksi. Toiset hyvää tarkoittavat ihmiset neuvovat muuttamaan asennetta, ajattelemaan positiivisesti ja hymyilemään peilikuvalleen sisäisestä itkusta huolimatta. Minua pelkät lennokkaat ulkoaopitut voimalauseet ja peilikuvalleen illistely ei auttanut, joten etsin vastauksia syvempää; haluan ymmärtää koko tämän taistele-raada-puolusta-alistu-yritä vielä-kuvion ja sanoutua siitä irti. Tämä inkarnaationi on vain tätä yhtä tarkoitusta varten ja pyrin käyttämään siitä hyödyksi jokaisen hetken, valitakseni Rakkauden, enkä syyllisyyttä.

Voi sanoa, että ensin on tunnistettava ja selkeästi havaittava jokin epähaluttavaksi, ennen kuin siitä voi irtautua. Minä haluan vapauden pelosta, joka yrittää uskotella minulle egonani, että minun on taisteltava yksin [erillisenä kehonani maarittina] koko maailmaa vastaan tai jos nyt ei suoranaisesti taisteltava niin ainakin yritettävä pärjätä jotenkuten 'hengissä' 😂

 

Aiemmin mainitsemaani positiiviseen ajatteluun haluan täsmentää, että kiitollisuuspäiväkirja tai onnellisuuskirjanpito todella toimii ja suosittelen sellaisen kirjoittamista. Kirjoittamisen ja pienen vaivannäön avulla joutuu etsimään onnen lähteen itsestään, eikä ottamaan vastaan valmiiksi pureskeltuna kliseenä. Se, mihin kiinnität huomiosi, kasvaa. Koska tämä on ajatusten maailma. Myös erilaiset enkeliviestit, voimalausekortit tai muut lohdullisesta opastuksesta muistuttavat apuvälineet auttavat, kun apua pikaisesti tarvitsee, mutta aina niiden viesti ei mene syvemmälle, vaan ne jäävät lipumaan pinnalle, eikä ongelma ratkea lopullisesti (sitähän jokainen haluaa). Sitä tarkoitan 'ulkoaopitulla'. Se ei tule sisältäsi, jossa on oma Totuutesi. On suurenmoista löytää omasta Mielestään oma Voimalause, jonka jokainen sana loistaa Taivaan valoa ja TUNNET SEN SANAT TODEKSI.

Jumala ei pyydä meitä kestämään yhtään mitään, vaan Hän vapauttaisi tällä silmänräpäyksellä meidät kaikista huolistamme, jos vain sallisimme sen. Mutta haluamme pitää ainakin yhtä narua vielä omissa käsissämme. Ja se riittää. Jumala kunnioittaa tahtoamme hoitaa asiamme omin päin.

"Jumalan Tahto on, että olet täydellisen onnellinen. Miksi tahtoisit tehdä vastoin Hänen Tahtoansa? Tänään emme anna itsemme olla murheellisia. Sillä jos olemme, epäonnistumme omassa osassamme, joka on välttämätön Jumalan suunnitelmalle ja omalle todelliselle näkökyvyllemme. Murheellisuus on merkki siitä, että haluat näytellä toisenlaista osaa sen sijasta, jonka Jumala on sinulle määrännyt. Tänään yritämme ymmärtää, että maan päällä tehtävänämme on iloita. Käsitä, että sinun osasi on olla onnellinen. Vain sitä pyydetään sinulta tai keneltä tahansa. Ajattele, mitä se merkitsee. Sinä olet todellakin ollut väärässä uskoessasi, että sinulta vaadittaisiin uhrauksia." IOK Harjoitus 100

Nyt ymmärrän, miksi palasin takaisin koneen ääreen 😌 Olisi ollut 'uhraus' olla muistuttamatta itseäni tästä Jumalan pyynnöstä. Kiitos, että sain sen kertoa sinullekin!


Shakespeare sen muotoili sanoin "Ollako vai eikö olla?" ja juuri mieleeni tuli tällainen ajatus:

Kaiken 'kestäminen' kuuluu siis selkeästi egon pelolla hallittuun valtakuntaan ja vihjaa vain siitä, että palkinto on jossakin epämääräisessä tulevaisuudessa. Ja tulee aina olemaan - kuin kepin päässä roikkuva porkkana tyhmän aasin turvan edessä. Mitään ei tarvitse kestää, koska Jumala ratkaisee ilomielin kaikki ongelmasi tässä ja nyt - vain, jotta sinä olisit onnellinen! Mistä voit olla onnellinen juuri nyt - kerro minullekin 💕 sillä jaettu onni lisääntyy 💞 Minä olen onnellinen tämän jutun viimeisestä pisteestä ja inkivääriteestä, jossa kelluu mintunlehti. Olen onnellinen siitä, että päivällä putsasin ilolla kasvimaan ja etupihamme talven jäljiltä ja nukuin kolmen tunnin päiväunet. Olen onnellinen siitä, että tiedän Jumalan huolehtivan minusta joka hetki. Olen onnellinen siitä, että kehtaan sen sanoa.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Junailua


Leijuva Hiiri
Anne Teijula ja Maarit Viiri

Olin pääsiäisen ajan ystäväni Annen luona Turussa suunnittelemassa ja starttaamassa alkuun uutta elämäniloista "Vapaan sanan ja taiteen yritystä Leijuva Hiiri" 🐭 Hauska nimi on muodostettu sukunimistämme Teijula & Viiri. Yrityksemme hedelmiin pääsette tutustumaan myöhemmin tämän vuoden puolella! Elämme sikajännittäviä aikoja!

Junamatkalla kohti kotia kävin syömässä ravintolavaunussa. Pitsanjämäni oli syöty tunteja sitten ja siemennäkkäriä en jaksanut enempää jyrsiä, vaikka nyt virallisesti hiiri olenkin. Listalta bongasin pitkän haaveilun jälkeen caesar-salaatin, mutta ravintolan nainen totesi ystävällisesti, että salaatteja ei valitettavasti ole. Otin sitten kerrosvoileivän ja pullon vettä. Jäin ravintolavaunuun istuskelemaan ja jossain vaiheessa korviini kantautui tiskiltä suht isoääninen keskustelu, jossa noin kuusikymppinen rouva tivasi henkilökunnalta, kuinka pitkiä seisauksia juna tulee tekemään seuraavilla asemilla. Henkilökunta, kaksi naista, eivät sitä tienneet ja selittivät, että konduktööri johtaa junan kulkua, ei ravintolahenkilökunta. Lisäksi he eivät myöskään voineet tietää, onko juna minuutilleen aikataulussa. Kuulemma on mahdotonta muistaa kaikkien junien aikataulut ulkoa. Siihen tämä rouvashenkilö vastasi "AI - te olette sitten vain töissä täällä, niinkö?", johon naiset vastasivat, että juuri niin, töissä me täällä vaan ollaan. Rouva heitti takaisin isolla kipakalla äänellä "SILLÄ LAILLA, tytöt!" naureskellen merkittävästi ympärilleen.

Jatkoin puhelimeni pläräämistä. Kohta kuulin ravintolan naisten supattavan toisilleen ärtyneenä, että "Vai pitäisi sitä lähteä hakemaan salaattia!". Nyt vasta ymmärsin, mistä edellisessä keskustelussa oli kyse. Tai ainakin kuvittelen ymmärtäväni. Ilmeisesti rouva tiedusteli mahdollisuutta, että hänelle olisi noudettu asemalta tai jopa toisesta junasta salaattia pikaisen pysähdyksen aikana. Jos näin on, niin siinä oli kyllä asiakas, joka osasi vaatia palvelua 😀, jota ei sitten harmikseen saanut ja antoi mielipahansa tulla julki. Taisi olla se kuuluisa "Hyvä ruoka - parempi mieli" - tilanne päällä. Ymmärtääkseni junan ravintolan henkilökunta ei saa poistua junasta työaikana tai poistuminen luokitellaan tauoksi.

Minua alkoi ärsyttää. Se on kuin piikki lihassa nykyään, jos ärsyttää vähääkään. Ketäpä se ei hiertäisi, mutta kiinnitätkö ärtymyksen tunteeseen huomion heti ajatuksella "Minullahan on vaihtoehto ärsytykselle!". Heitin siis äskeisen ajatukseni ja ärsytyksellä "herkuttelun" (eli rouvan syyttelyn töykeästä käytöksestä tunteakseni olevani jotenkin parempi ihminen) pois mielestäni samantien. En halua olla kiinnostunut egoni tarjoamista pullanmuruista, joilla se ruokkii muka-paremmuuden tunnettani.  

Tyydy vähään - saa vähän!


Kunnes tilanne nousi uudelleen mieleeni ollessani mieheni kanssa autossa matkalla kotiin. Piti oikein selittää miehelleni tuo tilanne kuvaillen mahdollisimman värikkäästi. Kuitenkin siinä samalla selittäessäni toinen mieleni - se rauhallisempi - kuunteli sanatulvaani ja ihmetteli, miksi tätä pitää jauhaa, mitä hyödyt siitä?

Silloin tällöin muissakin tilanteissa, jostakin asiasta puhuessani, olen alkanut tulla tietoiseksi "raskaudesta", joka on ulospuhumissani sanoissa. Ikäänkuin joutuisin oksentamaan sitä asiaa, kiskomaan narun avulla sanoja ulos suustani. Luulen siis haluavani sanoa/puhua jotakin, mutta tunnistan samalla, että "Nämä eivät ole minun Todellisia Sanojani - EN TARKOITA TÄTÄ!". Silti ne tulevat. Jotkut kutsuvat sitä töksäyttelyksi ja töräyttelyksi. Se voi olla myös vanhan levyn pyörittämistä, vanhan virren veisaamista. Ei niissäkään sanoissa mitään pahaa ole. Niiden avulla voi tulla tietoiseksi piiloajatuksistaan ja mikä parasta - näköjään myös Todellisista Ajatuksistaan.

Onnellinen lopputuloshan on Jumalan Varma 😇

Jokin aika sitten puhuin miehelleni siitä, pitäisikö meidän ottaa Valolle, shelttikoirallemme, kaveri, sillä toinen rakas koiramme Hemmo kuoli yllättäen lokakuussa. Ikävä ei ole hellittänyt vieläkään. Valo on nimensä mukaisesti energinen ja leikkisä. Valo istui keittiön työtason alla päivystämässä, tippuuko jotakin herkkua lattialle kokatessamme. Katsoin Valoa jotenkin säälin [pelon syyllisyyden] tuntein ajatellen "Pitäisikö tuolla olla leikkikaveri?". Mutta sanoessani miehelleni "Pitäisikö meidän ottaa toinen koira?" tajusin, että sanani olivat raskaita - juuri niitä joita pitää kiskoa vetonarulla kurkusta ulos. En minä halua nyt toista koiraa! Enkä varsinkaan Hemmon paikkaa korvaamaan! Egon kikkoja on nämä laastarisuhteet ja sääli - minähän säälin siinä hetkessä Valoa pelon ajatuksella, että se on yksinäinen. Mistä minä sen todella tiedän, onko se? Entäpä jos se on oikein onnellinen vain meidän kanssa? Keskustelukumppanini Aira Sahakangas kiteytti asian myöhemmin näin: "Tarvitseeko Valo toista valoa, koska se on sitä itse?". Se helpotti.

Jos ja kun uusi koira perheenjäseneksi tähän taloon astuu, se saa tulla meille puhtaassa ja vapaassa ajatuksessa - ei syyllisyyden velvollisuudella kenenkään kaveriksi otettuna.


Junat, salaatit, koirat... Kaikki muodot maailmassa ihan samaa tarkoitusta varten. En syyllistä itseäni tämän junatarinan kertomisesta ja siitä puhumisesta, koska se auttoi ja auttaa minua jatkossakin olemaan valppaampi siitä, mitä mielessäni annan pyöriä ja hääriä, mitä jaan sanoillani ja mitä haluan maailmassani laajentaa.

Kaikki tilanteet ovat avuksi matkallani pyrkiessäni vapauteen ja iloon. Kiitos siis tällekin nälkäiselle rouvalle junamatkalla. Junassa on hauska matkustaa!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Pelkoaakkoset: L - lannista arvostele tuomitse


Ihmeiden Oppikurssin Opettajan käsikirjan luku 10 "Miten arvostelusta ja tuomitsemisesta luovutaan?" on yksi lempikohtiani Isosta Kirjasta, koska se on vapauttanut minut hirveästä vastuusta tietää kaikki.

"Maailma ymmärtää arvostelun ja tuomitsemisen täysin väärin. Ne sekoitetaan itse asiassa viisauteen ja niitä käytetään totuuden sijasta. Maailma käyttää näitä termejä kertoakseen, että yksilöllä voi olla joko 'hyvä' tai 'huono' arvostelukyky, jolloin hänen kasvatuksensa [menneet opit] auttaa häntä lisäämään ensin mainittua ja vähentämään viimeksi mainittua. Mikä toiselle merkitsee 'hyvää' arvostelukykyä merkitsee toiselle 'huonoa'. On sen vuoksi tarpeen käsittää, että Jumalan opettajan ei ainoastaan pidä olla tuomitsematta, vaan että hän ei osaa tuomita."

Arvostelu, vertailu, mittaaminen, punnitseminen, tilannearviointi - kaikki egon eli pelkominän valtakuntaa. Toimintatapoja, joilla homma yritetään pitää ruodussa ja jotenkuten ymmärrettävänä. Keskeisenä tekijänä MINÄ - 'millainen minä olen' suhteessa johonkin toiseen ihmiseen, suhteessa johonkin asiaan? Toivottavasti parempi ainakin joltakin ominaisuudeltani!
 
"Oppikurssimme tavoitteena on huomata, että tuomitseminen sanan varsinaisessa merkityksessä on mahdotonta. Se ei ole mielipide vaan tosiasia. Pystyäksesi tuomitsemaan mitään oikein sinun tulisi olla täysin tietoinen käsittämättömän monista seikoista; entisistä, nykyisistä ja tulevista. Sinun pitäisi tietää etukäteen tuomioittesi kaikki vaikutukset kaikkiin ja kaikkeen, mikä jollakin tavalla niihin liittyy. Sinun tulisi olla varma siitä, että havaintosi eivät ole vääristyneet millään tavalla, jotta tuomiosi olisi täysin oikeudenmukainen jokaiselle, jota se koskee sekä tällä hetkellä että tulevaisuudessa. Kuka tällaiseen voisi pystyä? Voisitko itse väittää pystyväsi siihen muuten kuin suuruudenhulluissa kuvitelmissa?"


Oma lannistuminen ja toisten lannistaminen on seurausta siitä, että ensin itse arvioidaan/arvostellaan/tuomitaan joku tilanne tai asia mahdottomaksi tai ainakin tosi vaikeaksi toteuttaa ja toteutua. Sitten joku - sinä tai joku muu - loogisesti tuntee pettymystä ja turhautumista. Unelmat murenevat, toivo hiipuu. Ei viitsi yrittääkään enää. Mutta ego on onnellinen! Egon perimmäinen tarkoitus on pitää sinut onnettomana. Kannattaako sen tuomiota siis kuunnella? Jälleen kerran - Ihmeillä ei ole vaikeusasteita. Jumalalle MIKÄÄN ei ole mahdotonta 💙

"Hän todellakin tietää kaikki tosiseikat, sekä entiset, nykyiset että tulevat. Hän tietää tuomionsa vaikutukset jokaiseen ja kaikkeen, mikä jollakin tavalla liittyy asiaan. Ja Hän on täysin oikeudenmukainen jokaista kohtaan, sillä Hänen havaintonsa eivät ole vääristyneitä. Luovu sen vuoksi tuomitsemisesta - äläkä tee sitä pahoitellen, vaan helpotuksesta huokaisten."

Jumalan 'tuomio' on aina seuraava: Jumalan Poika on syytön, eikä syntiä ole olemassa. Luokittelen tähän samaan myös karman, koska se liittyy menneisiin tekoihin. Joka uskoo karmaan, se hällä on. Piste. Koska Jumala on Rakkaus, Hän ei näe, ole, anna ja jaa muuta tuomiota kuin Rakkautta. Ihmeiden Oppikurssin mukaan on siis vain erehdyksiä, ei syntiä. Erehdykset voidaan helposti muuttaa tekemättömiksi anteeksiannon ja oikaisun avulla, eikä niiden anteeksianto ole yhtään vaikeaa (sinun ei edes tarvitse tehdä sitä itse - kunhan pyydät vain Pyhän Hengen apua anteeksiantamiseen). Siinäpä se - Jumalan kaikkivoipa armollisuus tiivistettynä muutamaan lauseeseen! No mikä siinä sitten on niin vaikeaa ymmärtää? Se on aina vain se ego, joka selittää, että kaikki on niin vaikeaa ja hirveää ja tuomittavaa. Mutta kyllä sen ääni hiljenee ja loppuu, kun et enää kuuntele egoasi niin autuaan tietämättömänä paremmasta vaihtoehdosta. Tiedän kokemuksesta. Siksi minä näitä juttujani kirjoittelen tässä.


"Arvostelu perustuu aina menneisyyteen, sillä juuri mennyt kokemus on se, jonka perusteella arvostelet. Ilman menneisyyttä arvostelu on mahdotonta, sillä ilman sitä et ymmärrä mitään. Et edes yrittäisi arvostella, koska sinulle olisi täysin selvää, että et ymmärrä minkään merkitystä. Sitä sinä pelkäät, koska uskot, että ilman egoa kaikki olisi kaaosta. Vakuutan sinulle, että ilman egoa kaikki olisi rakkautta." Teksti s. 352

Muista, että puhdas nythetki ei kaipaa menneisyytesi rajoittavia kokemuksia. Ole lapsen kaltainen - myönnä, että et tiedä mitään ja kysy Pyhältä Hengeltä: "Mitä tämä tarkoittaa? Minua saa auttaa." Muista, että egosi on se, joka väittää tietävänsä kaiken, mutta ei tosiaan tiedä yhtään mitään! Jos et ole sataprosenttisen varma, olet epävarma. Eli olet kysynyt vastausta egoltasi, joka ei tiedä mitään, mutta vakuuttelee sinulle kaikkea muuta. Toistaa toistamasta päästyään vanhaa levyään, kunnes laitat tuomiopelin poikki.

"Minä en tiedä mitä mikään merkitsee - tämä mukaan lukien. Joten en tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Enkä halua käyttää omia entisiä oppejani valona, joka johdattaa minua nyt." Teksti s. 336

Meidän lämpöpumppu on alkanut reistailemaan sillä tavalla, että viime aikoina pari kertaa hanasta on tullut vain haaleaa vettä. Ei kovin kivaa suihkussa. Kymmenen vuotta sitten ostimme talomme ja jo silloin kiinteistönvälittäjä sanoi, että jotain kallista kaukolämmitykseen liittyvää osaa ei ole vaihdettu ja se on monen tuhannen euron remontti. Menneisyys siis kummittelee mielessäni 'kallista, vaikeaa, voi voi'. Tänä aamuna yksi huoltomies kävi pannuhuoneessa tekemässä tilannearvion, toisen firman mies on tulossa piakkoin. Pitäähän sitä maailmassa kilpailuttaa yrityksiä (laitan tämän mieheni syyksi ja ansioksi). Minulla ei ole aavistustakaan, mistä repäisemme sen nelisentuhatta euroa, jonka remontti ilmeisesti maksaa. Mutta en jaksa vaivata sillä pientä päätäni, vaan luovutan ongelmani Pyhälle Hengelle. Hän tietää. Kun huoli rahasta iskee, käyn mielessäni keskustelua:

"Haluaako Jumala, että meille ei tule lämmintä vettä? Haluaako Jumala, että minä kärsin puutteesta? Jättäisikö Jumala auttamatta minua tässä tilanteessa, jonka minä arvioin 'kalliiksi remontiksi'? Haluaisiko Jumala, että remonttifirma ei saa reilua palkkiota työstään?" Ja niin edelleen. Kerron ehkä sitten myöhemmin, mikä ihme tähän tilanteeseen saatiin! Onnellinen lopputulos on varma, kun pyydän Apua. Voin huokaista helpotuksesta. Nyt juuri soi ovikello ja ihmemies saapui auttamaan meitä 😇 Mukavanoloinen kaveri olikin!


Pelkoaakkoset: E - ei saa


Jumala ei kiellä, eikä käske. Mitään. Koska Hän tietää, että me olemme täydellisiä juuri sellaisina kuin olemme. Hän ohjaa ja neuvoo siinä suhteessa, kuin olemme halukkaita kuulemaan Hänen Äänensä.

Tässä yhteydessä nousee heti mieleeni "Jumalan kymmenen käskyä", joista seitsemän alkaa sanalla "Älä", mutta henkilökohtaisesti minun mielestäni ne on kirjoitettu melko inhimilliseen, käskyttävään ja jopa negatiiviseen muotoon.

Se, mitä Jumala antaa ja luo on aina täydellistä ja herättää vastakaikuna rakkautta - ei puolustautumista ja alistumista. Mielestäni käskyt voisivat olla paljon kauniimminkin muotoiltuja, mutta tarvitsevatko ihmiset sitten käskyttämistä? Tehoaako käsky paremmin kuin kaunis pyyntö?

Tuntuu hirveältä kommentoida kristinuskon perusjalkaa, kymmentä käskyä vähäisessäkään määrin, mutta minkäs teet. Egolla se hepuli vain on päällä taas. Miten kymmenen käskyä on onnistunut pitämään maailman järjestystä ja rauhaa yllä? Uutisten mukaan ainakin paljon vielä varastellaan, soditaan ja tapetaan, tehdään töitä sunnuntaisin (jossakin päin maailmaa lauantaisin, riippuen siitä, miten lepopäivä on määritelty), ollaan epäkunnioittavia vanhempia ja lapsia kohtaan. Naapurin vaimoakin saatetaan himoita. Raha on maailmaa pyörittävä epäjumala. Että kovin "täydelliseltä" ei vaikuta. Mutta sehän ei ole Jumalan vika eikä mielipaha, sillä me olemme unessa, jossa kaikki hulluus on mahdollista, eikä mikään täällä maailmassa ole todellista, paitsi Rakkaus sisimmässämme.

Ihminen tekee ja Jumala luo. Tehty kuuluu aikaan ja tilaan - maailmaan - aika-tilauskomukseemme ja se muuttuu ja katoaa ajan saatossa. Luotu on ikuista, pysyvää ja muuttumatonta.

Epätodellisen ja todellisen eron voi tarkistaa kysymällä itseltään: "Onko tämä ikuista?". Jos ei ole, se ei ole todellista. Mitä ikuista löydät itsestäsi ja elämästäsi tämän kysymyksen avulla? Et ainakaan mitään, mikä liittyy kehoosi tai esimerkiksi työhösi tai omaisuuteesi. Onko tietty käsky tai kielto ikuisesti voimassaoleva ja muuttumaton?

Margariini! Se pukkaa mieleeni esimerkiksi koko ajan 😁 Ja seuraava kohta Ihmeiden Oppikurssista Tekstistä sivulta 756 koskien käsitteitä:

"Käsitteet ovat opittuja. Ne eivät ole luonnostaan lankeavia. Jos et olisi niitä oppinut, niitä ei olisi olemassa. Niitä ei ole sinulle annettu, joten niiden täytyy olla tekemällä tehtyjä. Voisiko käsite olla mikään muu kuin ajatus, jolle sen tekijä antaa oman merkityksensä? Käsitteet pitävät maailmaa pystyssä. Mutta niitä ei voida käyttää osoittamaan, että maailma on todellinen.
Pyhän Hengen on autettava sinua näkemään, että sinun on tehtävä tällainen itseä koskeva käsitys tekemättömäksi, jos tahdot, että sinulla olisi minkäänlaista mielenrauhaa."

Eli margariini - sitähän syötiin voita terveellisempänä vaihtoehtona vuosikymmeniä. Kunnes siitä tuli epäterveellistä. Kunnes siitä on väännetty "vielä terveellisempiä" vaihtoehtoja. Kumpaa sitä sitten saisi syödä - tai ei saa syödä, jos aikoo elää niin sanotusti terveellisesti?

Minun mielestäni ihan sama! Mottoni on:


Syyllisyys on pahinta myrkkyä, koska se vaikuttaa mieleen (ja sitä kautta kehoon, joka vain automaattisesti toteuttaa mielen käskyjä). Kaikki elämässä havaittu saa alkunsa MIELESSÄ OLEVASTA AJATUKSESTA. Blogin "ei saa"- aiheeseen palaten: Eivätkö juuri kiellot ja käskyt saa aikaan syyllisyyttä? Ei saa tehdä sitä eikä tätä, vaikka mieli tekisi. Jatkuvaa nautinnoista kieltäytymistä ja kiusausten vastustamista. Palkinnon odottamista suorittamisesta. Koko ajan ulkopuolelta tulee lisää ohjeita, määräyksiä, kieltoja, varoituksia ja lakeja, vaikka kuinka yrität vasta opetella noudattamaan niitä aikaisemmin annettuja. Huh huh, loputonta suota.

Kannattaisiko jo lopettaa? Ja alkaa olla onnellinen!

Kun olet onnellinen, ainoa toiveesi ja tarpeesi on olla sitä koko ajan. Olla mielen rauhassa, ei ulkopuolisista tekijöistä riippuvassa valheellisessa myrskynsilmässä. Kun sinussa on Rakkaus, sinulla ei ole muita tarpeita. Silloin toimit luonnollisesti siten, kuin on sinulle ja kaikille muillekin parhaaksi. Silloin pelon/egon syyllistävät käskyt ja määräykset eivät ohjaa päivääsi. En tarkoita sitä, että automaattisesti käytöstapasi muuttuisivat johonkin "parempaan" suuntaan - Sinähän olet jo täydellinen! Ajatuksesi itsestäsi muuttuvat ja se on tärkeintä. Sitä myötä sitten havaintosi ja käytöksesikin saattaa muuttua, mutta ne ovat seurauksia, eivät syy.
  • Ilman syyllisyyttä egolla ei ole elämää.
  • Pystyt pitämään menneisyydestä kiinni ainoastaan syyllisyyden avulla.
  • Syyllisyys on keino pitää menneisyys ja tulevaisuus [ajan maailma] jatkuvasti mielessäsi varmistamassa egon jatkuvuus - egosi ei halua ikinä sinun olevan puhtaassa nythetkessä, jossa on ainoa mahdollisuus olla onnellinen. 

Tupakka on ihan hirveää myrkkyä maailman mielestä. Viinasta ja huumeista puhumattakaan. Sokeri. Liha. Lisäaineet. Kosmetiikka. Tuhat muuta ja saman verran päälle. Kun nyt kuitenkin tupakoin, niin teen sen ilman syyllisyyttä. Käyn nykyään Jeesuksen kanssa "Pyhillä Henkosilla". En suosittele tupakointia, mutta jos nyt jotakin tällaista "tuomittavaa" näytät harrastavan, niin tee se ainakin ilman jatkuvaa itsesi syyllistämistä. Laita se karkki tai munkki suuhun ilolla ja nauti. Sitä vartenhan se on tehty! Pyydä Apua, jos tunnet huonoa omaatuntoa, pyydä nähdä asia toisin - Ihmeillä ei ole vaikeusasteita.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Mikä on Ihmeiden Oppikurssi?

Ihmeiden Oppikurssin vastaanotti sisäisenä saneluna 1960- ja 70-luvun taitteessa seitsemän vuoden aikana Helen Schucman. Heleniä avusti sanelun puhtaaksikirjoittamisessa William Thetford. He toimivat New Yorkissa sijaitsevan Columbian yliopiston psykologian professoreina. Kurssin sanelija ei kirjassa esittele itseään, eikä kirjan kannessa lue tekijän nimeä, mutta jonkin verran kirjaa luettuaan tulee täysin vakuuttuneeksi siitä, että sanelijana on toiminut sielu, joka eli maapallolla aikoinaan Jeesus Nasaretilaisena tunnettuna henkilönä. Ihmeiden Oppikurssin merkittävyyttä kuvastaa se, että useat nykyajan henkisten kirjojen kirjoittajat viittaavat siihen omissa teoksissaan. Kurssin suomentaja Pirkko Pelkonen kertoo kirjassaan "Ihmeiden Oppikurssia selkosuomeksi I" seuraavaa:

"Se on radikaali henkinen ajattelumalli, jossa lähes kaikki asiat ovat juuri päinvastoin kuin miten me olemme ne oppineet elämämme eri auktoriteeteilta."

Jeesushan oli oman aikansa radikaali!

Opettajan käsikirjan sivuilla 62-63 Jeesus sanoo:

"Jeesuksen Kristuksen nimi on sellaisenaan vain symboli. Mutta se edustaa rakkautta, joka ei ole tästä maailmasta. Se on symboli, jota voit turvallisin mielin käyttää korvaamaan kaikkien rukoilemiesi jumalien nimet. Jeesus on näyttänyt tien. Miksi haluaisit aloittaa alusta, kun hän on jo tehnyt matkan puolestasi. Tämä kurssi on tullut häneltä, koska hänen sanansa ovat saavuttaneet sinut kielellä, jota voit rakastaa ja ymmärtää. Jeesus on tullut täyttämään sinun tarpeesi. Hänestä löydät Jumalan Vastauksen."

Helen Schucman, Kurssin sanelun vastaanottaja, oli ateisti. Uskonnolla, uskomisella tai ei-uskomisella ei siis ole mitään tekemistä Pyhän Hengen Äänen kuulemisen kanssa. Kenneth Wapnickin kirjoittamassa Helenin elämänkerrassa sanotaan:


"On olemassa monia kirjoja, joita sanotaan kanavoiduiksi. Useimmiten tekstin alkulähteeksi väitetään kyseisen kanavoijan henkiopasta, toisinaan Neitsyt Mariaa, joskus erilaisia arkkienkeleitä. Tuskin kukaan on aikaisemmin väittänyt saaneensa tekstiä suoraan Jeesukselta. Mutta Ihmeiden Oppikurssin kanavoija Helen tiesi, että teksti tuli hänelle Jeesukselta. Siksi hänen kanavoimassaan kirjassa ei esiinny kirjailijan nimeä. Helen ei halunnut eikä voinut ottaa siitä kunniaa itselleen. Itse asiassa hän halusi pitää koko kirjan salassa."

Ihmeiden Oppikurssin Johdannossa on kaksi yllättävää väittämää:

"Tämä on ihmeiden oppikurssi. Se on pakollinen kurssi. Vapaaehtoista on vain se, milloin sen suoritat." ja "Tämä kurssi voidaan tiivistää hyvin yksinkertaisella tavalla seuraavasti: "Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa. Siinä on Jumalan rauha". 

Ensimmäinen väittämä ei tarkoita, että jokaisen tulisi opiskella juuri tämän kirjan avulla, vaan että jokainen omassa elämässään tavalla tai toisella tulee aikanaan käymään Kurssin asiat lävitse. Mutta miksi et ottaisi avuksesi Kurssia, joka on annettu juuri tähän tarkoitukseen? Silloin opiskelu on johdonmukaista, eikä sieltä täältä summittaista etsimistä. Toki kaikki tiet vievät perille, mutta usein unohdetaan, että toiset tiet ovat pidempiä kuin toiset.

Ihmeiden Oppikurssi on mielen muutoksen kurssi. Kurssin mukaan mieli on meidän Todellisuuteemme, Äärettömään Henkeen liittyvä ominaisuus. Uskoessaan olevansa erossa Jumalasta ihminen luulee omaavansa erillisen mielen, johon hän on koonnut kaikesta menneessä kokemastaan uskomuksia ja luuloja. Ne muodostavat Kurssin mukaan yksilön ajattelumallin eli egon. Ajattelumallin muodostamat uskomukset tulisi oikaista ja tehdä tekemättömäksi. Kurssin mukaan oikaisu tapahtuu ihmisen kokemien ihmeiden tuloksena ja tekemättömäksi tekeminen anteeksiannon kautta. Prosessin tuloksena ihmisen oma ajattelumalli eli ego vähenee häviten lopuksi kokonaan. Tällöin ihminen kokee ykseyttä kaiken kanssa eli palaa Ykseyteen, Alkulähteeseensä, "Kotiin". Hän ymmärtää ja kokee olevansa ääretön henki, joka käyttää itsensä ilmentämiseen kehoa, mutta ei ole erillinen keho.

Ihmeiden Oppikurssi -kirja koostuu kolmesta osasta: Teksti, Oppilaan työkirja ja Opettajan käsikirja. Tekstiosa koostuu 770 sivusta, Oppilaan työkirja 530 sivusta ja Opettajan käsikirja 100 sivusta.

TEKSTIOSA sisältää kaiken oleellisen mielen muutokseen tarvittavan tiedon. Aluksi teksti vaikuttaa "vaikealukuiselta" pitkien virkkeiden ja erikoisten lauserakenteiden, kuten mm. kaksoiskiellon käytön vuoksi. Tämä on kuitenkin kirjan "suola", koska se vaatii lukijalta tarkkaavaisuutta ja pohtimista, jotta tekstin sanoma tulisi ymmärretyksi. Kirjan kieli on tarkoituksella "ajatonta kieltä" (kieli muuttuu aikojen saatossa - tämän huomaa lukiessa sata vuotta sitten kirjoitettua kieltä).

Kurssissa käytetään kristinuskosta tuttuja käsitteitä kuten Jumala, Kristus, Jumalan Poika, Pyhä Henki, Sovitus, Pelastus, Taivas jne. Tämä on välttämätöntä, koska kirja on suunnattu pääasiassa länsimaisille ihmisille, joille tunnetuin uskonnollinen viitekehys on kristinusko. Näihin kristinuskoon liittyviin käsitteisiin liittyy ihmisillä virheellisiä ja oikaisua vaativia uskomuksia.

Kurssi on hyvin armollinen ja lohdullinen. Se kertoo meidän kaikkien olevan pohjimmiltaan samanarvoisia Jumalan Poikia. Ero on siinä, että jotkut tietävät sen ja suurin osa ihmisistä ei sitä tiedä. Kuinka Jumalalla, Rakkaudella, voisi olla eriarvoisia lapsia? Tässä tietoisuuden tilassa ihmiset eroavat toisistaan ainoastaan erilaisiin uskomuksiin perustuvien ajatusmallien perusteella. On ajatusmalli millainen tahansa, siitä on tarkoitus luopua.

Ihmeiden Oppikurssi on poikkeuksellinen teos, joka kertoo ihmisen tämänhetkisen tilan ja tavoitteen lisäksi myös menetelmän, miten tavoitteeseen pääsee. Kurssi opettaa, että yksilö on joka hetki JOKO oman ajattelumallinsa eli egonsa TAI Todellisuutensa eli Pyhän Hengen ohjauksessa. Ihmisellä on joka hetki, joka minuutti, joka sekuntti mahdollisuus valita ohjaajansa: Joko se, joka ei tiedä mitään tai Hän, Joka tietää kaiken. Kurssin mukaan tämä valinta on ihmisen ainut vapaa valinnanmahdollisuus. Hengen valinta ohjaajaksi on Kurssin mukaan ainut tie, joka voi vapauttaa ihmisen jälleensyntymien ketjusta. Näin ihminen ei kehon jättämisen jälkeen siirrykään henkimaailmaan, vaan palaa Ykseyteen, "Kotiin", Valoon Isän luo.

OPPILAAN TYÖKIRJA koostuu 365 harjoituksesta: Yksi harjoitus jokaiselle vuoden päivälle. Ohjeena on tehdä yksi harjoitus päivässä - ei useampia, sillä mielelle tulee antaa aikaa muuttua. Harjoituksia on tarkoitus tehdä osana arkea, jokaisena päivänä, jotta mieli harjaantuu yhä useammin valitsemaan Rakkauden - ja harjoittelun tuloksena siitä tulee "rutiinia" - iloista ja helppoa! Työkirjan teksti on yleisesti ottaen helpompaa, joten harjoitusten tekemisen voi aloittaa heti alussa. Työkirjan harjoitukset liittyvät samoihin käsitteisiin ja ajatuksiin, joita Tekstiosassa käsitellään. Työkirjan Johdanto-osassa on hyvin vapauttava ohje:

"Tulet huomaamaan, että sinun on vaikea uskoa joihinkin ajatuksiin ja opetuksiin, joita työkirjassa esitetään, ja jotkut niistä saattavat näyttää kerrassaan hätkähdyttäviltä. Älä välitä siitä. Ainoa asia, jota sinulta pyydetään on, että sovellat opetuksia annettujen ohjeiden mukaisesti. Sinua ei pyydetä arvostelemaan niitä millään lailla. Sinua pyydetään vain käyttämään niitä. Juuri niiden käyttö paljastaa sinulle niiden merkityksen ja osoittaa sinulle, että ne ovat tosia.
Vain seuraava on tärkeätä muistaa: sinun ei tarvitse uskoa harjoitusten opetuksiin, ei hyväksyä niitä eikä edes suhtautua niihin myönteisesti. Joitakin niistä saatat vastustaa [egosi vastustaa] aktiivisesti. Millään tällaisella ei ole mitään merkitystä, eikä se vähennä harjoitusten tehoa. Älä anna itsesi poiketa työkirjan opetusten sovelluksista, vaan käytä niitä, olkootpa reaktiosi opetuksiin millaiset tahansa. Yhtään enempää sinulta ei vaadita."

OPETTAJAN KÄSIKIRJA käsittelee ja selvittää useimmin esille tulevia Kurssiin liittyviä kysymyksiä ja Kurssissa käytettyjen keskeisten käsitteiden sisältöä. Tämä osa kirjasta on ehkä kaikkein helppolukuisin. Tekstiosan ymmärtämistä voi helpottaa, jos Kurssin opiskelun aloittaa Opettajan käsikirjasta. Tässä osassa määritellään kuinka Kurssissa ymmärretään mm. seuraavat käsitteet: Mieli, henki, ihme, anteeksianto, todellinen havaintomaailma, Jeesus, Kristus, Pyhä Henki, ylösnousemus, kuolema, Jumalan rauha, menneet elämät jne.

Opettajan käsikirjasta sivulta 90:

"Ei ole olemassa muuta kuin Jumalan Tahto. Me emme voi tehdä muuta kuin mennä olemattomuudesta kaikkeuteen, helvetistä Taivaaseen. Onko se mikään matka? Ei, ei totuudessa, koska totuus ei mene minnekään. Mutta harhat muuttavat tilasta toiseen, ajasta toiseen. Viimeinen askelkaan ei ole muuta kuin olotilan muutos.
Jumalaa ei voida nähdä, Hänet voidaan vain ymmärtää." 

Pelkoaakkoset: P - Pitäisi


Aamuisin olen usein sellaisessa hallelujaa!-oivallusten mielentilassa ja pari päivää sitten bussipysäkille kävellessä sain ajatuksen sanasta PELKOAAKKOSET. Tiesin heti, että tästä siis on kirjoitettava - ilolla 😊! Sitä en tiennyt, mitä sana pitää sisällään, mutta onneksi kysyvälle vastataan aina ja tälläkin kertaa nopeasti. Kysyin Jeesukselta, mitä ne 'pelkoaakkoset' ovat ja vastaus on ylläolevassa kuvassa. Kirjoitin sanat samantien muistiin puhelimeni pikamuistiinpanoihin ja lisäksi muutamia lauseita, jotka täsmentävät sanoja.

Jokaiselle on tuttua tämä 'Pitäisi tehdä sitä ja tätä'- keskustelu omassa päässään. Useimmitenhan kukaan muu ei edes pyydä sinua tekemään mitään ja silti suorituslistasi ja kalenterisi on ylibuukattu - ihan omasta ansiostasi, niin että vallan huimaa! Minun egoni jauhoi kolme päivää, että pitäisi tulla kirjoittamaan koneelle tämä blogiteksti. Viikko sitten aloitin tekstien kirjoittamisen ja suunnitelmani oli, että kirjoitan muutamia juttuja valmiiksi ennen kuin julkaisen blogin. Mutta egon aikataululla ja käskyttämänä en aio kirjoittaa tänne yhtään mitään, sillä en halua laajentaa pelkoa (se menee mielestä mieleen). Haluan kirjoittaa ilolla ja vapaudella! Egon yksi toimintaperiaate ja kuristusote on syyllisyydellä suorittaminen - syyllisyyden velvollisuus. Eli PITÄISI!

Mistä tunnistaa sen, että suorittaa ja tekee tehtäviään egon ohjauksessa alitajuisella syyllisyydellä? Helposti! Se ei tuota silloin iloa. Tehtävän tekeminen tuntuu raskaalta. Käyt samaan aikaan päässäsi keskustelua, jossa päpätät jollekin henkilölle syyttävästi, miksi sinun täytyy aina tehdä kaikki. Tai syyllistät itseäsi ja syyllistyt itse, kun et osaa/jaksa/viitsisi/ehdi jotakin tai tarpeeksi hyvin. Suoraan sanoen siis vituttaa enemmän tai vähemmän tehdä sitä, mitä tekee.

Ihmeiden Oppikurssia voi käyttää kuten esimerkiksi tarot- tai muita viestikortteja. Avaan vain kirjan sattumanvaraisesta kohdasta kysymys mielessäni ja luotan siihen, että kirja avautuu oikeasta kohdasta ja antaa minulle vastauksen. Sattumaa kun ei ole. Parin vuoden ajan olen myös Jumalan neuvosta kerännyt muistiin Ison Kirjan avainsanoja ja niihin liittyviä sivuja, joten löydän tarvittaessa nopeasti oikean kohdan kirjasta käsillä olevaan kysymykseeni. Nyt se kysymys on "Mikä on Jumalan tarjoama vastakohta egon 'pitäisi' tarjoukselle?"

Ihmeiden Oppikurssin Tekstin sivulta 439 alkaa kappale "Minun ei tarvitse tehdä mitään". Lainaan siitä paikoitellen muutamia lauseita.

Yhä vieläkin uskot liiaksi kehoon voiman lähteenä. Vai laaditko kenties joitakin sellaisia suunnitelmia, joissa et jollakin tavalla ottaisi huomioon sen mukavuutta tai suojelua tai nautintoa? On olemassa yksi asia, jota sinä et ole koskaan tehnyt: et ole koskaan täysin unohtanut kehoa. Minään tiettynä hetkenä kehoa ei ole edes olemassa. Se aina joko muistetaan tai sitä ennakoidaan, mutta sitä ei koskaan koeta juuri nyt. Vain sen menneisyys ja tulevaisuus saavat sen näyttämään todelliselta. Sen koko vetovoima on kuvitteellista, ja sen vuoksi sitä täytyy ajatella joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen kuuluvana. Nyt sinun tarvitsee vain muistaa, että sinun ei tarvitse tehdä mitään. Nyt olisi hyvin paljon hyödyllisempää keskittyä vain siihen eikä miettiä, mitä sinun pitäisi tehdä. Kun rauha vihdoinkin koittaa niille, jotka kamppailevat kiusausten kanssa ja taistelevat synnille periksi antamista vastaan, kun valo viimeinkin sarastaa tutkiskeluun taipuvaiseen mieleen tai kun joku viimeinkin saavuttaa päämääränsä, se saapuu aina pelkästään yhden onnellisen oivalluksen kera: "Minun ei tarvitse tehdä mitään."


Jumala haluaa sinun olevan vain onnellinen! Ihmeiden Oppikurssin Oppilaan työkirjan harjoitus 66 "Onneni ja tehtäväni ovat sama asia" sanoo:

"Ego käy jatkuvaa taistelua Pyhän Hengen kanssa sinun tehtävästäsi ja siitä, mistä sinun onnellisuutesi riippuu. Tämän harjoituksen tarkoituksena kohdallasi on sen tosiasian hyväksyminen, että Jumalan sinulle antaman tehtävän ja onnellisuutesi välillä ei ole pelkästään selvä yhteys, vaan että ne ovat itse asiassa sama asia.

Jumala antaa minulle vain onnea.
Hän on antanut minulle tehtäväni.
Sen vuoksi tehtäväni täytyy olla onnellisena oleminen."

Onnea ei tarvitse ansaita. Onnellinen voi olla nyt - ei eilen tai huomenna. Ei tarvitse yrittää olla onnellinen. Sitä joko on tai ei ole, riippuen siitä, millaisia ajatuksia mielessä häärää. Ja ajatuksensa voi aina valita, mutta vain nythetkessä. Ajatuksensa voi vaihtaa pelosta rakkauteen vaikka miljoona kertaa päivässä. Se on ainoa tehtävä, joka kannattaa tehdä ja jota Jumala pyytää sinua tekemään. Muuta ei pitäisi tehdä.


Lisää kirjaimia tulossa 😇

torstai 6. huhtikuuta 2017

Syyllisyyden velvollisuus

Tammikuun alun pakkasaamuna totesin, että neljä vuotta sitten ostamieni toppahousujen nappi ei mene kiinni rukoilemallakaan. Siinä eteisen peilin edessä housujeni kanssa vääntelehtiessä totesin, että nyt tälle asialle on tehtävä jotakin.

Olin jo vuoden verran tarkkaillut runsastuvaa vyötäröäni ja tuntenut vaatteiden pienentyvän ympärilläni. Rajani ja periaatteeni kuitenkin on, että kivaa vaatevarastoani en ala uusimaan katoavaisen rasvan vuoksi. Jo syksyllä ajattelin inhoten lihomistani ja huonoina päivinä pieksin mielessäni itseäni "Mene paksukainen nyt sinne kuntosalille ja hanki takaisin se viiden vuoden takainen kroppa!". Siitä hommasta ei tosin syntynyt mitään näkyvää, sillä nykyään olen tosi huono tottelemaan tuota syyllistävää egon ääntä: MIKÄÄN, mitä teen egon käskystä, ei tuota minulle iloa. Eikä se ole helppoa tai onnellista, vaan päinvastoin - se on suorittamista itku kurkussa ja teennäinen hymy naamalla, ärsyyntymistä maton alle lakaisten. Se ei ole sitä, mitä TODELLA haluan.

Tein kuitenkin jotain paljon tärkeämpää: Pyysin Jeesukselta apua laihtumiseen, aina kun itseinho tuli mieleeni. Ja jatkoin [lähes] huolettomana lihomistani tuohon tammikuiseen aamuun asti, kunnes mielessäni - ihanan turkoosien toppahousujen ansiosta - tein neutraalin päätöksen uuden päämääräni suhteen. Yritän siis kuvailla, että päätökseni oli neutraali, koska siihen ei enää liittynyt itsensä pieksemistä ja syyllisyyttä. Anteeksianto ja avunpyyntö oli taas kerran todistanut voimansa ihmeisiin: Puhdas ajatus ja päätös sai tulla esiin. Se on todellista valinnanvapautta.

Päämäärä määrittelee keinot! Päämääräni avunpyynnössä on AINA ongelman muodosta riippumatta vapaus, helppous, onnellisuus, ilo ja runsaus muutamia mainitakseni. Nyt minulla oli vapaus ja helppous aloittaa jotain uutta elämäntapojeni suhteen.

Jos olisin aloittanut egoni eli pelkominäni käskystä jumppaamisen ja laihduttamisen jo aiemmin, olisin tehnyt sen raskaimman kautta - syyllisyyden velvollisuudella ego personal trainerinani. Nyt henkilökohtainen kunto-ohjaajani sai olla Pyhä Henki, koska en lähtenyt salille pelon kanssa. Nimittäin tuona samaisena tammikuisena päivänä hankin kuntosalijäsenyyden vuodeksi. Tähän liittyy hauska pieni yksityiskohta hinnan ja rahan suhteen: Syksyllä katsoessani salijäsenyyksien hintoja minusta tuntui, ettei minulla ole oikein varaa siihen, mutta nyt ne tuntuivat suorastaan halvoilta! Vain muutama kymppi kuukaudessa. Kun katsoo puutteen silmin, kaikki on kallista. Ihme on itse asiassa mielessä tapahtuva näkökulman muutos.


Pyhän Hengen palveluksessa oleminen voi siis tarkoittaa myös kuntosalilla käymistä - oman itsensä vuoksi. Jumalan palveleminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että palvellaan vain muita ihmisiä itsensä sivuun laittaen. Raamatussa mainittu Jeesuksen ohje "Tee toisille se, mitä toivoisit itsellesi tehtävän" on ollut vuosia yritykseni tärkein arvo, mutta olen oppinut kantapään kautta, että palvelun laatu on suoraan verrannollinen siihen, "kuinka puhdas oma pesä ensin on". Puhdas syyllisyydestä, opituista menneistä uskomuksista, peloista jne. Sama pätee mihin ammattiin tai rooliin tahansa - olit sitten äiti tai presidentti.

Minun menneisyydessäni eli opituissa uskomuksissani (eli egossani) on jäljellä syyllisyyttä, arvottomuutta ja pelkoa liikuntaa (voi taivas, miten vihasinkaan koululiikuntaa!), kuntosalia, lihomista ym. kohtaan ja nyt oli aika lähteä kohtaamaan ne arvottomuudet uudestaan - uudelleen arvioimaan - antamaan anteeksi menneisyydelleni ja huomata, että tämänkään pelkouskomuksen ei tarvitse minua enää sitoa. Pelko ei ole muuta kuin menneisyyden kokemus, jossa on mukana jokin syyllisyyden miljardeista muodoista. Kuntosali on minulle vain maailman tarjoama kulissi, jossa voin harjoitella anteeksiantoa - ja pitää samalla hauskaa (no tähän asti hauskinta on ollut sieltä pois lähteminen reippaan voimailun jälkeen ja huomata vararenkaan kutistuvan).

Ehkä tämä riittää tällä kertaa. Karvainen ystäväni Valo odottaa aamulenkille pääsyä pitkä kuononsa polvellani. Valolle liikunta on luonnollista riemua, seikkailua ja iloa ja siitä minäkin voin ottaa esimerkkiä. Eläin on luonnostaan nyt-hetkessä huolehtimatta velvollisuuksista. Nyt-hetkessä oleminen on automaattista iloa - Elämäniloa ja seikkailua!

tiistai 4. huhtikuuta 2017

En halua kirjoittaa blogia, mutta juuri siksi kirjoitan

Monta vuotta olen ajatellut työssäni henkisen alan liikkeen yrittäjänä, että mieluiten juttelen kasvotusten asiakkaiden kanssa Jumala-asioista, enkä toitota mielipiteitäni yleisissä foorumeissa. Ketä ne kiinnostaa? On niin paljon (sekä lukumääräisesti, että laadullisesti) parempia kirjoittajia ja heitä, jotka osaavat tuoda totuuksia ilmi selkeämmin sanankääntein ja värikkäämmin kuvauksin. Minua on hermostuttanut jo etukäteen arvostelu ja se, että pitäisi alkaa selittelemään ja puolustelemaan omia mielipiteitään. Olen kieltäytynyt lehtijutuista "alan lehdissä", joka on varmasti älytöntä touhua yrittäjän näkökulmasta katsottuna.

Kumpi minussa estää? Onko se Jumala, joka kuiskaa korvaani "Ole hiljaa, Rakas Lapseni, et sinä osaa, et sinä ole tärkeä kertomaan Minusta" ?

Vai onko se minun pienuuteni, minun egoni, minun pelkominäni ja arvottomuuteni, joka haluaa tukkia suuni?

"Henkisen kehitykseni" tärkein oivallukseni on ollut oppia erottamaan nämä äänet toisistaan ja sen tunnistamista pyrin opettamaan kaikille, jotta oppi itselleni vahvistuisi. Mielestäni "henkisen kehityksen" saavutettu maksimitavoite maanpäällisessä unessa on olla kuuntelematta egonsa höpötyksiä ja vähättelyä.

Siksi kirjoitan tätä, vaikka en halua. Mutta koska oikeasti haluan, egoni ei sitä voi estää 😇 Näethän; olen jo kolmannessa tekstissäni! Enää en pelkää arvostelua eli hyökkäystä (siinä määrin kuin ennen, jotta se minua estäisi), joten ei minun tarvitse olla puolustusasemissakaan jo etukäteen - Voi Luoja, mikä vapaus!


Ystävä astuu yksinäisyyteen

Reilu kolme vuotta sitten minun ja liikekumppanini tiet erosivat. Ensimmäisenä aamuna sen jälkeen, kun olin edellisenä iltana suorittanut viimeiset velvoitteeni partneriani kohtaan ostamalla hänen osuutensa yrityksestämme, astuin liikkeeni takaovesta sisään uusin tunnelmin. Olin hämmentynyt ja mieleeni tuli ajatus "Nyt olen ihan yksin. Miten selviän kaikesta?". Ja salamannopeasti kuulin mielessäni lempeän Äänen: "Nyt sinulla on enemmän aikaa Minulle."

Tuossa vaiheessa elämääni olin jo lukenut Ihmeiden Oppikurssia pari vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Harjoituksiakin olin alkanut tekemään kahteen otteeseen, mutta joku jätti leikin kesken. Yritin vielä testailla muitakin mahdollisuuksia löytää se, mitä minun on väistämättä löydettävä. Koetin "Etsiä sieltä, mistä ei varmasti löydä".

Jumalalle ja Jeesukselle, Pyhälle Hengelle ja muulle Yläkerran Väelle olin purkanut sydäntäni jo pitkään ja anellut apua tiukoissa paikoissa (kuin myös kiittänyt ilon hetkellä), mutta tuo takaovella mieleeni tullut ajatus aikani antamisesta Jeesukselle siitä hetkestä eteenpäin pysäytti minut niille sijoilleni. Olin aivan samaa mieltä. Nyt minulla on aikaa ottaa selvää... jostakin - esimerkiksi siitä, kuka minä olen. En ainakaan yksinäinen! Siinä hetkessä Jumalasta tuli työkaverini. Ei pomoni - siihen meni vielä vuoden verran aikaa, ennen kuin luovutin johtajuuden helpotuksesta huokaisten Pyhälle Hengelle!

Tulen puhumaan blogissani sekaisin Jeesuksesta, Jumalasta ja Pyhästä Hengestä - Ykseyttähän tässä olemme ja tavoittelemme ja varsinkin ihan sekaisin päästämme, joten ei sillä nimityksellä niin väliä ole. Paitsi jos on. Mutta ei juuri nyt.


Kun lamppu syttyi

Seitsemänvuotiaasta asti olen lukenut valtavasti ja koko ajan. Mikään oppimiskokemus lukemaan oppimisen jälkeen ei ole ollut niin mahtavaa kuin sen tajuaminen, miten luetaan - kun kirjaimet järjestyivät paperille ymmärrettäviksi lauseiksi ja jännittäviksi saduiksi. Ei mikään ole vetänyt vertoja sille oppimiselle - paitsi se, mistä tulen tässä blogissani myöhemmin puhumaan.

Peruskoulun aikana kahlasin läpi Martinniemen pikkukirjaston kirjahyllyt Pekka Töpöhännästä Stephen Kingiin. Kahdeksanvuotiaana luin mummoni kanssa ufokirjoja. Ja keräilimme hienoja kiviä taskuihin kävelylenkeillämme.

En osaa nukahtaakaan ellen saa ensin lukea kirjaa. Aikuisiällä aloin inhota kirjastoa, koska rakastan kirjoja. Haluan omistaa hyvän kirjan, enkä ajatella lukunautinnon aikana sen palauttamista takaisin. Siksi ajan mittaan minulle alkoi kertyä hyllyyni ihania omia kirjoja ja useimmat niistä luin jopa kolmeen kertaan (hyvän kirjanhan lukee vaikka yhdessä yössä!).

Viitisentoista vuotta sitten illalla nukkumaan mennessä olin taas tuskissani: "Mitä luen mitä luen kun olen taas kaikki lukenut ja tämänkin kahteen kertaan!" Kirjahyllyn perukoilta epämääräisten opusten läjästä sattui silmääni tylsännäköinen vanha nidos - tiedät ne 1900-luvun alkupuoliskon yksiväriset pölyiset kirjat, joita ei divarissa kukaan vilkaise, eikä Pelastusarmeija ota lahjoituksena vastaan. Kirja oli päätynyt jostain syystä minulle ex-mieheni edesmenneen isän jäämistöstä. Ihmettelin, kuinka olin sellaisen kirjan perkannutkin hyllyyni. "Kristuksen elämä". Voi ristus - tätä kai sitä sitten on luettava, kun ei muutakaan löydy.

Vanhoja kellastuineita sivuja edetessäni huomasin lukevani jonkinlaista nuorten kuvallista oppikirjaa Jeesuksesta 1960-luvulta. Mikäs siinä, tarinaa tarinan joukossa. Mutta jokin noissa tarinoissa ja opetuksessa kosketti pintaa syvemmältä, sillä kirjan pois laskiessani sanoin miehelleni, että "Minäpä taian alakaa uskovaiseksi!". Sanoin sen vain puoleksi vitsillä. Mieheni taisi vähän jopa säikähtää kommenttiani, sillä hän vastasi minulle tyyliin "No älä ainakaan semmoseksi jeesustelijaksi ala!".

En ole koskaan ollut sellainen perinteinen vaimo - mikä se edes onkaan? - mutta tietenkään en totellut ja nykyään olen ihan mahdoton Jeesustelija!

Koska lamppu oli jo sytytetty.