tiistai 4. huhtikuuta 2017

En halua kirjoittaa blogia, mutta juuri siksi kirjoitan

Monta vuotta olen ajatellut työssäni henkisen alan liikkeen yrittäjänä, että mieluiten juttelen kasvotusten asiakkaiden kanssa Jumala-asioista, enkä toitota mielipiteitäni yleisissä foorumeissa. Ketä ne kiinnostaa? On niin paljon (sekä lukumääräisesti, että laadullisesti) parempia kirjoittajia ja heitä, jotka osaavat tuoda totuuksia ilmi selkeämmin sanankääntein ja värikkäämmin kuvauksin. Minua on hermostuttanut jo etukäteen arvostelu ja se, että pitäisi alkaa selittelemään ja puolustelemaan omia mielipiteitään. Olen kieltäytynyt lehtijutuista "alan lehdissä", joka on varmasti älytöntä touhua yrittäjän näkökulmasta katsottuna.

Kumpi minussa estää? Onko se Jumala, joka kuiskaa korvaani "Ole hiljaa, Rakas Lapseni, et sinä osaa, et sinä ole tärkeä kertomaan Minusta" ?

Vai onko se minun pienuuteni, minun egoni, minun pelkominäni ja arvottomuuteni, joka haluaa tukkia suuni?

"Henkisen kehitykseni" tärkein oivallukseni on ollut oppia erottamaan nämä äänet toisistaan ja sen tunnistamista pyrin opettamaan kaikille, jotta oppi itselleni vahvistuisi. Mielestäni "henkisen kehityksen" saavutettu maksimitavoite maanpäällisessä unessa on olla kuuntelematta egonsa höpötyksiä ja vähättelyä.

Siksi kirjoitan tätä, vaikka en halua. Mutta koska oikeasti haluan, egoni ei sitä voi estää 😇 Näethän; olen jo kolmannessa tekstissäni! Enää en pelkää arvostelua eli hyökkäystä (siinä määrin kuin ennen, jotta se minua estäisi), joten ei minun tarvitse olla puolustusasemissakaan jo etukäteen - Voi Luoja, mikä vapaus!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun osallistut kommentointiin - avoimella ja elämäniloisella mielellä <3